Ei hakutuloksia.

Teksti  Annika Hinkkanen

Luentovaihdossa järven toisella puolen

Piirros: Anna Näveri

Ylistönrinteen ja Seminaarinmäen etäisyys on noin kilometri, mutta henkinen välimatka paljon pidempi. Veimme fysiikan ja kirjallisuuden opiskelijat tutustumaan toistensa opintoihin.

 

Tyttö, jolla on silmälasit ja liian iso neule. Kainalossa läppärin sijasta kansio, jalassa Converset. Tämä on haastattelemieni fysiikan opiskelijoiden mielikuva humanistista.

Juttuun lähteneet humanistit puolestaan kuvittelivat luonnontieteilijän rillipäiseksi lintubongariksi.

Ehkä pieni kampustenvälinen vaihto tekee hyvää.

 

Juuri päättynyt kirjallisuuden luento hämmentää toisen vuoden nanofysiikan opiskelijaa Kimmo Riihiahoa.

”Omituista! Miten tällaista voidaan edes opettaa yliopistossa?”

Riihiaho ja hänen opiskelukaverinsa Rodion Enkel vierailivat sarjakuvagenrejä käsittelevällä kurssilla. Enkel tutkii underground-sarjakuva-albumia ja puistelee päätään. Hänen käsityksensä humanisteista sai vahvistuksen.

”Paikalla oli värikkäästi pukeutuneita hippejä, jotka olivat aiheesta tosi innoissaan. Miehiä oli neljä kahdestakymmenestä, mikä oli enemmän kuin arvelin.”

 

Rodion Enkel tutkii sarjakuvia kirjallisuuden luennolla. Kuva: Perttu Puranen

Äidinkielenopettajaksi neljättä vuotta opiskeleva Tanja Mustonen ja kirjallisuuden opiskelija, Jylkkärin nykyinen sivari Perttu Puranen vierailivat fysiikan termodynamiikan luennolla. Mielikuva alan opiskelusta ei ole ruusuinen.

”Tappotahtia, haastavaa ja paljon laskemista”, Mustonen luettelee.

Vaikka Mustonen harvoin eksyy Ylistölle, oli fysiikan luennolle helppo mennä.

”Siellä oli rento ilmapiiri ja hyvä ryhmähenki.”

Kunhan isobaarit ja muut termit tulivat selviksi, alkoivat kaavat näyttää järkeviltä. Luonnontieteisiin liittyvät ilmiöt ovat aina kiehtoneet Mustosta, ja lukiossa hän kahlasikin matikat ja kemiat pitkinä.

 

Luentovaihdon jälkeen opiskelijat kokoontuvat yhteen. Fysiikan kurssilta opiskelijoille jäi mieleen ihmeellinen hyrrä eli Stirlingin kone, kirjallisuuden luennolta sarjakuvastrippi alastomasta naisesta karhupumppu haarovälissä.

Enkel kritisoi sarjakuvaluentoa siitä, ettei aiheen tiedosta ole hyötyä arkielämässä.

”Ei mullekaan ole hyötyä tiedosta, että ilmapalloon puhallettu ilma jäähtyy”, Puranen vastaa.

Vaihdokkailla on takanaan täysi työpäivä omien alojensa parissa, ajatuksia on vaikea kääntää toiseen maailmaan.

Kirjallisuus ei mahdu Enkelin tiedekäsitykseen.

”Tiede on jotain, joka auttaa ymmärtämään maailmaa paremmin.”

Puranen on sitä mieltä, että kirjallisuustiede tekee juuri sitä. Hänen mielestään luonnontiede ja taiteentutkimus pohtivat samoja asioita: mitä on maailma ja ihmisen suhde maailmankaikkeuden kysymyksiin.

”Kirjallisuus auttaa ymmärtämään ihmisiä paremmin, yhteiskuntaa ja ihmisiä yhteiskunnan jäseninä. Hyöty ei vaan ole yhtä suoraviivaisesti näkyvissä kuin jossain fysiikassa. Tuntuu kaoottiselta, jos kukaan ei tartu taiteeseen, joka on kaikkialla koko ajan läsnä ja joka on ihmisille tärkeä ilmiö.”

Perttu Puranen, Rodion Enkel, Tanja Mustonen ja Kimmo Riihiaho purkavat eri aloihin liittyviä ennakkoluuloja. Kuva: Annika Hinkkanen

”Onhan taide osa elämää, mutta se on ihmisen luomaa. Kysymykseen, miksi ihminen tekee taidetta, voi psykologia antaa vastauksen,” Enkel vastaa.

”Arvostan humanistisia tieteitä ja pidän niitä tärkeinä, mutta mulle ei ole ilmeistä, miksi niitä tehdään”, Riihiaho jatkaa.

Fysiikassa ollaan eksakteja. Matematiikassa pitää ensin todistaa, onko ratkaisua edes olemassa, ennen kuin sitä aletaan ratkaista.

”Humanististen tieteiden ilmiöitä ei voi lähestyä hyötynäkökulmalla. Ehkä niitä tarvitaan muistuttamaan, ettei maailma ole niin mustavalkoinen. Eksakteja vastauksia ei aina voida antaa”, Puranen huomauttaa.

Juuri sen vuoksi ala ei kiehdo Riihiahoa.

”Siellä ei ole oikeita vastauksia. Luonnossa jokin asia joko menee niin kuin yhtälössä tai sitten ei mene.”

”Kyllähän se välillä vituttaa kun pitää aina pohtia itse, joskus olisi kiva saada niitä oikeita vastauksia. Toisaalta se opettaa ajattelemaan itse. Ei voi tukeutua siihen, että jossain on oikea vastaus minusta riippumatta”, Mustonen pohtii.

 

Pyydän opiskelijoita miettimään yhteistyömahdollisuuksia humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen välillä. Nykyään humanistisen opiskelijoita pyydetään oikolukemaan luonnontieteellisen opiskelijoiden opinnäytteitä, mutta fyysikoilta tulee muitakin ideoita.

”Tieteelliset raportit on kuivia. Voisi olla paljon apua, jos joku osaava humanisti kirjoittaisi tutkimuksesta niin, että muutkin ymmärtäisivät”, Enkel sanoo.

Kirjallisuudenopiskelijat kiinnittävät huomiota siihen, että heitä puhutellaan yleisesti humanisteina. Fysiikan opiskelijat puolestaan ovat tarkalleen fyysikkoja.

Riihiahon mukaan ongelma on tietämättömyys.

”Minkälaisia ongelmia humanistisessa käsitellään? Humanistitkaan eivät varmaan tiedä, mitä me osataan, eivätkä osaa kysyä apua.”

Riihiaho pohtii, että vaikkapa tietokonemallinnusta voitaisiin käyttää isojen yleisömäärien käyttäytymisen ennustamiseen.

”Joku kirjallisuuden opiskelija voisi analysoida tiettyjen profiilien kirjoituksia esimerkiksi keskustelupalstoilta.”

Puranen on suorittanut sivuainekokonaisuuden, jossa humanistit, kauppatieteilijät ja tietotekniikan opiskelijat yhdistivät voimansa. Tavoitteena oli saada aikaan kasvuyrityksiä.

“Missään ei ole tullut vastaan sellaista humanistien arvostusta kuin siellä. Olisihan se hienoa, jos yhteistyötä olisi muuallakin. Fysiikkaa humanisteille, kyllä menisin!”

 

Tanja Mustonen ihmettelee Stirlingin konetta. Kuva: Perttu Puranen

Tieteenalojen välinen hierarkia näkyy Riihiahon mielestä selvästi: teknisiä aloja arvostetaan paljon enemmän ja se näkyy palkoissa.

”Kirjastonhoitajilla on sysipaska palkka ja nekin opiskelee viisi vuotta.”

Fysiikan ulkopuolella Riihiahoa kiinnostaisi sosiaalisen median tutkimus, filosofia ja yhteiskunnalliset kysymykset. Aika ei kuitenkaan riitä muihin kuin pakollisiin kursseihin.

”Kursseja valitaan sen mukaan mikä on hyödyllistä tulevaisuudessa. Esimerkiksi kirjallisuudesta ei ole fysiikan alalla mitään hyötyä, vaikka ihmisenä se voisi olla hyödyllistä.”

 

Vaihto on ohi, eikä kukaan ei ole kokemuksen jälkeen vaihtamassa alaa. Stereotypiat saivat kuitenkin päivityksen.

”On sillä lintubongarilla nyt laskin taskussa”, Mustonen virnistää.

Vaihdokkaat ovat tyytyväisiä kokeiluun.

”Oli erittäin kivaa. Tämä oli hyvä lähestymistapa, ettei aina dissata toisiamme, vaan yritetään ymmärtää”, Riihiaho sanoo.

Luonnontieteilijöiden ja humanistien maailmat tulevat todennäköisesti pysymään erillään: kampukset ovat kaukana toisistaan ja opintotukikuukaudet mahdollistavat lähinnä oman alan opiskelun.

Toisenlaiseen maailmaan on silti hyvä kurkistaa, joten lopuksi pari vinkkiä kokeiluun osallistuneilta. Olkaapa hyvät:

Humanisti: Lue kirja Oleta pyöreä lehmä. Siinä kerrotaan tärkeistä fysiikan ilmiöistä yleistajuisesti ja hauskasti.

Luonnontieteilijä: Mene Vakiopaineen Halpaa kaljaa ja runoutta -iltaan. Siellä tutustutaan taiteeseen yleistajuisesti ja hauskasti.

  1. Saara Huttunen

    ”Tiede on jotain, joka auttaa ymmärtämään maailmaa paremmin.” Musta on jotenkin hauskaa sanoa näin, ja samalla olla ajattelematta ollenkaan, että ehkä sarjakuvakin voi auttaa ymmärtämään maailmaa paremmin. Ja onhan sarjakuvakin kuitenkin väkisin osa maailmaa (=yhteiskuntaa).

    ”Onhan taide osa elämää, mutta se on ihmisen luomaa. Kysymykseen, miksi ihminen tekee taidetta, voi psykologia antaa vastauksen,” En usko että se on psykologian alaa. Tänään itseasiassa just puhuttiin viestinnän kurssilla siitä, että yksi viestinnän tutkimuskohteista on ihmisten teot (näin viestinnän näkökulmasta) ja motiivit niille. Näin niinkun omin sanoin ilmaistuna.
    Ja oikeastaan kaikki ihmistieteet tutkivat ihmisten luomia asioita: ihmisten käymää keskustelua, ihmisten luomaa yhteiskuntajärjestystä jne.

    Mutta tää nyt kyllä ei yllätä, että luonnontietelijät ei ajattele mitään muuta kuin luonnontieteitä tieteiksi. Mutta jotenkin olisin toivonut, että tässä haastatteluprosessissa niitä omia ennakkoluuloja olisi voinut muuttaa, mutta ei vissiin sitten.

    Ja voi herranjestas kun rassaa toi ainainen hyötynäkökulma. Menin opiskelemaan filosofiaa, että pääsisin kyseisestä ajattelutavasta vähän kauemmas.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. oikeassa

    eikös nuo kaikki seminaarimäen setit kuuluis oikeasti kansalaisopistoon

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.