Janne Tuononen sai näytelmästä innoituksen elämäntapamuutokseen. Kuva: Perttu Puranen

Harrastajanäyttelijä Janne Tuononen kaatoi Karhut viemäriin ja tavoittelee nyt Michelangelon Daavidin vartaloa.

Kun Janne Tuononen sai kesän alussa käsiinsä Jumalan rakastajan käsikirjoituksen, mieleen iski pieni pakokauhu. Mitä jos näyttelen jotain kroppansa palvojaa tai heilun lavalla ilman paitaa muutaman ylimääräisen kilon kanssa?

Silloin Tuononen ei vielä tiennyt, että pelko oli aiheellinen. Hän sai Juska Paarman roolin Jyväskylän ylioppilasteatterin tämän syksyn näytelmässä Jumalan rakastaja. Paarma on mies, joka haluaa bodata itsensä samannäköiseksi kuin Michelangelon Daavid.

Oli siis parempi aloittaa treenaaminen.

 

Juhannuksen jälkeen Tuononen oli jo kuntosalilla palkkaamansa personal trainerin kanssa. Ensimmäiset treenit tuntuivat yksinkertaisesti pahalta.

”Yhdesti olin tekemässä jalkoja, ja minun piti ottaa taksi kotiin, kun en jaksanut enää kävellä.”

Mutta elimistö sopeutui treenaamiseen äkkiä. Aluksi Tuononen kävi salilla kolmesti viikossa. Elokuussa määrä lisättiin neljään. Viimeiset viikot ennen esityskautta Tuononen treenaa viidesti viikossa.

”Vapaa-ajan kanssa ei ole ongelmia, nyt kun teatteritreenitkin ovat alkaneet”, Tuononen huokaa.

Treeniohjelman lisäksi Tuonosen ruokavalio meni uusiksi. Isoin muutos oli alkoholin jättäminen. Kesän festareilla ja juhlissa Tuononen joi kaljan sijaan kahvia.

”Kaadoin 8-päkin Karhua viemäriin, etten vain vahingossa joisi”, Tuononen kertoo.

 

Janne Tuonosen projekti on mittavuudessaan erikoinen harrastelijateatterin puolella. Ylioppilasteatterissa ulkonäköään ei tarvitse muokata, ellei itse halua.

Ilman Jumalan rakastajaa Tuononen tuskin olisi saanut motivoitua itseään elämäntapamuutokseen. Toisaalta pelkästään teatterin takia hän ei olisi siihen lähtenytkään. Roolihahmo ja elämäntapamuutos tukevat toisiaan.

”Jos minulla ei olisi mitään kokemusta kehon tietoisesta muokkaamisesta ja kuinka paljon se vaatii, jäisi kosketuspinta Juska Paarmaan olemattomaksi.”

Hän aikoo jatkaa treenaamista näytelmäprojektin päätyttyä, mutta ei yhtä kurinalaisesti. Seuraava tavoitekin on jo mielessä.

”Jos kerran elämässä voisi sanoa, että on rantakunnossa ja sikspäkki näkyy”, Tuononen nauraa.