Ei hakutuloksia.

Teksti  Laura Piiroinen

Herra Ihana

Olavi Uusivirta kertoo isänsä olevan hänen ykkösfaninsa. Vaimo sen sijaan ei mahdu ihailijoissa kympin sakkiin.

Taiteilija. Muusikko, näyttelijä, monilahjakkuus, pienen tytön isä. Hän on Olavi Uusivirta.

Hei! Kuka olet?

”Olen Olavi, 30-vuotias mies. Olen kotoisin Helsingistä, mutta asunut lapsuudessa myös Kotkassa ja Karkkilassa. Musiikki, teatteri ja kuvataiteet kiinnostavat minua kovasti: ala-asteella olin jopa enemmän kiinnostunut kuvataiteista kuin rock-musiikista, tosin vain pienen, ohikiitävän hetken ajan. Myöhemmin musiikkiympyrät syrjäyttivät orastavan piirtoinnostuksen.”

Olavi Uusivirta. Mitäköhän vanhempasi ajattelivat antaessaan sinulle noin täydellisen artistinimen?

”He eivät varmaan paljoa ajatelleet, se oli pikemminkin automaatio. Olavi on ollut meillä suvuissa toisena nimenä jo parin sukupolven ajan: mun isä on Matti Olavi ja äidin isä Erkki Olavi. Lopulta vanhempani eivät kelpuuttaneetkaan mitään nimeä siihen eteen, joten voidaan ajatella, että minulla on vain toinen nimi eikä ensimmäistä lainkaan. Sukunimeen taas ei voinut vaikuttaa. Tietääkseni se on suomennettu 1930-luvulla Nyströmistä, joten voisin harkita taiteilijauraa Ruotsissa Olaf Nyströminä.”

No, Olavi, totuushan on että sinä olet ihana. Mistä se kumpuaa?

”Tähän mä olen jäävi vastaamaan, joten kysypä Timolta.”

(Kitaristi Timo Kämäräinen: ”Olavin ihanuus johtuu sen vanhemmista: ne on ymmärtäväisiä, avoimia, fiksuja ja muutenkin erikoislaatuisia ihmisiä.”)

Kyllästyttääkö olla jatkuvasti ihanaksi tituleerattu?

”Niinkö mua tosiaan tituleerataan? No, laitan vahingon kiertämään, sillä tykkään itsekin tituleerata ihmisiä ihaniksi. Esimerkiksi Iisa Pykäri on mielestäni ihana ja varsinkin hänen äänensä. Erityisesti jos kuuntelee häntä kuulokkeilla, jotka saa tungettua korvaan sisään, niin tuntuu siltä, että Iisa laulaisi pään sisällä. Siirrän tän vahingon soihdun mielelläni eteenpäin.”

Ihanan lisäksi sinua kutsutaan usein renessanssi-ihmiseksi: olet muun muassa muusikko ja näyttelijä. Mitä teet kaikkein mieluiten?

”Juuri nyt lempihommaani on istua Opel Vivarossa Olli Krogeruksen, Timo Kämäräisen, Jaakko Kämäräisen ja Matti Kemppaisen kanssa. Suurin osa keikkapäivistä kuluu siihen.”

Olet sanonut, että laulaminen itsessään ei ole sinulle tärkeää, vaan ennemminkin kappaleiden kirjoittaminen. Pitääkö tämä paikkansa?

”Joo, en ole oikein ikinä ollut innostunut harjoittelemaan laulamista. Olen pyrkinyt siihen, että pystyn esittämään laulut, joita teen. Kiinnostus on enemmän biisien teossa.”

Olet tehnyt sanoituksia myös muille artisteille.

”Usein joudun sanomaan, etten aikapulan vuoksi uskalla luvata mitään, mutta joskus taas pöytälaatikosta löytyy raakamateriaalia, jonka huomaa sopivan toisille. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirille tekemäni biisit ovat aluksi syntyneet itseäni ajatellen. Silti tässä vaiheessa mun prioriteettina on ollut matskun teko itselle.”

Miten päädyit tekemään uudelle levyllesi aiempaa rokimpaa musiikkia?

”On kuvaavaa sanoa, että mä päädyin. Se prosessi tapahtui aika lailla itsestään: yksi asia johti toiseen. Kaikki lähti kokoonpanon muutoksesta. Yhtäkkiä huomattiin, että ollaan käytännössä rock-trio höystettynä minulla: meillä on rummut, basso, kitara ja pystysolisti. Se muutti dynamiikkaa aika paljon, kun en soittanutkaan enää niin paljon kitaraa eikä ollut enää kosketinsoitinosastoa eli valtavaa analogisyntetisaattoreiden reserviä käytössä. Uusi ryhmä syötti ilmoille vähän erilaisia biisejä ja sovituksia, tuli erilainen tulokulma siihen musiikkiin.”

Olet keikoilla hurjassa vauhdissa. Miten jaksat ladata esiintymisiisi niin paljon energiaa?

”Keikkoja ei tarvitse tehdä viitenä päivänä viikossa yhdeksästä viiteen, vaan tyypillisemmin vain parina päivänä viikossa parin tunnin ajan. Että jos siihen neljään tuntiin tiivistää sen saman energian kuin minkä joku toinen saattaa käyttää siihen yhdeksästä viiteen -duuniin, niin se ei ole mielestäni paljon vaadittu. Mun oma logiikka sanoo, että mitä järkeä olisi olla antamatta joka keikalla kaikkeaan? Ei mitään.”

Huhujen mukaan keikkaohjelmistoosi kuuluu nykyään lähes poikkeuksetta leidien tanssitus ja jopa pussailu! Mistä tämä tapa sai alkunsa?

”Kaikki alkoi siitä, että tuli tehdyksi edelliselle albumille valssikappale, joka luontevasti kutsuu paritanssiin. Ehkä olin hieman mustasukkainen, kun näin yleisön tanssivan hiihtoliittoa keskenään. Ajattelin, että mitä helvettiä, mähän voin kutsua jonkun tanssimaan itseni kanssa.”

Veikkaan, että aika moni haluaisi tietää vastauksen seuraavaan kysymykseen: miten pääsee Olavi Uusivirran tanssitettavaksi?

”Ei siihen ole mitään kriteerejä, pitää vain osata lähettää telepaattinen viesti.”

Mikä keikkailussa on mielestäsi parasta?

”Opel Vivarossa istuminen edellä mainittujen henkilöiden kanssa. Lisäksi ne hetket juuri ennen keikkaa, jolloin Blue Oyster Cultin (Don’t Fear) The Reaper alkaa soida äänentoistolaitteistosta, ovat aika kivoja. Se on merkki yleisölle sekä yhtyeelle siitä, että konsertti on alkamassa: se muodostaa nostattavan odotuksen kihelmöinnin tunteen.”

Kuka teidän keikkareissuillanne ajaa autoa?

”Me vuorotellaan: kaikki ajetaan, koska kaikilla on kortti. Pyritään noudattamaan Suomen lakia, eli se ajaa, joka on ajokunnossa.”

Mitä mieltä puolisosi on keikkarundeistasi?

”Se tykkää kovasti. Mullahan suurimmat fanit ovat aina löytyneet perhepiiristä. Puolisoni ei ihan top kymppiin mahdu, mutta äiti on siellä ehkä kutosena. Isä on ykkönen: se on ollut kovin kannustajani. Isä vei mut mun ekoille festareille 1990-luvulla, Ruisrockiin ja Roskildeen.”

Onneksi olkoon, perheesi kasvoi tullessasi vastikään isäksi. Oletko nyt aikuisempi?

”Perspektiivi asioihin on muuttunut. Asioiden mittasuhteet ovat erilaisia: mikä on tärkeää ja mikä ei.”

Tuleeko tämä heijastumaan musiikkiisi, eli aiotko tulevaisuudessakin laulaa hammasrautojen kauneudesta?

”Mä seestyn. Mä laulan siitä, millaista on istua heinänkorsi huulessa pellon laidassa. Tai sitten toisinpäin: Ismo Alanko oli Taiteilijaelämää-levynsä aikaan pienen lapsen isä, ja sillä levyllä ei juuri olla seesteisissä tunnelmissa. Voi käydä niin, että musiikin tekeminen toimii venttiilinä.”

Aiotko pitää isyyslomaa?

”Sitä tulee pidettyä automaattisesti, kun arkipäivisin ei ole hirveesti hommia eikä halua ottaakaan niitä. Touko- ja syyskuut ovat keikkataukoa, joten ei nää hommat ole täysin yhtäjaksoisia.”

Pääsevätkö fanit ihastelemaan vauvakuvia Facebookissa ja Instagramissa?

”Ystävät pääsevät.”

Ihan näin lopuksi, Olavi: mikä sinulle on elämässä tärkeää?

”Ystävyys, yhteistyö ja avunanto eli YYA-sopimusten solmiminen ja YYA:n henki. Laajennettuna konseptina.”’

 

Mitä Jylkkärin lukijat halusivat kysyä Olavilta? Lue lisää täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *