Mm. entiset JYY-vaikuttajat Osmo Rinta-Tassi (vas.), Arto Nyberg ja Tuomo Yli-Huttula ovat osallistuneet juhlateoksen kirjoittamiseen. Muita artikkelikokoelmaan kirjoittaneita ovat Ahti Ruoppila, Mari Rapala, Annimari Valli, Eero Leppänen, Petteri Kalliomäki, Kyösti Ylikulju, Matti Mäkinen ja Antti Vesala. Esipuheen on laatinut Suomen ylioppilaskuntien liiton puolesta Soile Koriseva.

Iloa kiven sisässä: Tarinoita ylioppilastalo Ilokivestä Toim. Antti Seppänen & Marjo Vallittu (Kampus Kustannus 2014)

Ylioppilastalo Ilokiven historia johdattaa oivallisesti hulluihin ja vakaumuksellisiin hankkeisiin, joita ylioppilaskunnan poliittisen ja kulttuurisen toiminnan piirissä on toteutettu. Parasta on, että uudet opiskelijat voivat jatkaa toimintaa yhtä rohkeasti.

Teos yllyttää leikkiin, idealismiin ja rajoja ylittäviin hankkeisiin politiikassa ja taiteessa. Ainut vaihtoehto ei ole ahdistava ja suorituskeskeinen opiskeluputki.

Erityisesti hymyilytti Arto Nybergin muistelemien kohta, jossa kirjoitettiin 80- ja 90-lukujen vaihteen bileistä, joissa palkittiin pitkään opiskelleita. Sisään pääsi sitä halvemmalla, mitä pidempään yliopistossa oli ollut kirjoilla. Vanhimmille maksettiin osallistumisesta.
Vielä syksyllä 1986 yliopiston avajaisissa silloinen ylioppilaskunnan puheenjohtaja Tuomo Yli-Huttula paheksui valtionvarainministeriön virkamiesten ja pankkiirien vaatimuksia tuloskeskeisestä yliopistosta. Aina lienee ollut niin, että opiskelijoiden ja yliopiston työntekijöiden on pitänyt itse suojella omia etujaan.

Iloa kiven sisässä -artikkelikokoelman ovat toimittaneet Antti Seppänen ja Marjo Vallittu.

Kaltaistani elokuvaharrastajaa ilahdutti Petteri Kalliomäen kirjoittama ylioppilaskunnan elokuvatoiminnan lyhyt historia. Hyvällä tavalla kriittinen artikkeli osoitti ylioppilaskunnan vastuun keskeisenä art house- elokuvien esittäjänä Jyväskylässä. Näytöksiä järjestetään monipuolisesti, mutta ehdotus esitystarjonnan laajentamisesta tekemällä yhteistyötä festareiden sekä arkistojen kanssa on loistava.

Kyösti Ylikulju kirjoittaa Jyväskylän kaupunkiin ja kampukseen liittyvästä erityisestä luovasta vimmasta, jonka tunnistan täysin. Oli ilahduttava lukea sen historiasta. Liian usein sukupolvien väliin muodostuu kuilu, jonka takia ongelmien kanssa jäädään painimaan yksin.
Suosittelen kirjaa erityisesti yliopiston uusille opiskelijoille. Kirjan alussa on juhlapuheiden tuottamaa mahtipontisuutta ja jäykkyyttä, jonka ei kannata antaa hämätä, varsinaiset artikkelit ovat rehellisiä ja hauskoja.

Riikka Ala-Hakula

”Jyväskylän kaupunkiin ja kampukseen liittyy erityistä luovaa vimmaa!”