Ei hakutuloksia.

Teksti Tuomas Kokko 

Kohti epävarmuutta

Iisa esiintyy Mustassa Kynnyksessä lauantaina 15. maaliskuuta. Kuva: Tatu Onkalo.

Regina-yhtyeen keulakuva Iisa Pykäri rakentaa nyt soolouraa. Jyväskylän yliopistoon tekemäänsä gradua hän ei ole ajatellut vuosiin.

Aloitin Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2004. Muutin Jyväskylään Tampereelta.

Minulla oli Jyväskylästä vain positiivisia mielikuvia, koska paras ystäväni Vipe oli asunut siellä jo useamman vuoden. Jyväskylästä tulee aina ensimmäiseksi mieleen Vipe ja kaikki ne hauskat illat, joita vietimme, kun kävin hänen luonaan kylässä.

Tein Jyväskylässä vain yhteisöviestinnän pääaineopintoja, sillä olin jo valmistunut medianomiksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta. Pystyin korvaamaan sivuaineopinnot tuolla tutkinnolla. Olin kuitenkin ihan perusopiskelija, enkä tullut minkään maisteriohjelman kautta.

Perinteistä opiskelijaelämää en viettänyt. Olin kokenut sitä jo ihan tarpeeksi, joten en kaivannut sitä. Olin jo työelämässä, Reginan kautta oli musatouhujakin. Ei minulla ollut aikaa sellaiseen.

Ensimmäisen syyslukukauden ajan huoneeni oli kimppakämpästä, joka oli ihan Jyväskylän keskustan tuntumassa. Annoin sen kuitenkin eteenpäin, koska sain sumplittua opintoni niin, että kävin ne Tampereelta käsin loppuun. Valmistuin vuonna 2006, eli Jyväskylässä opiskeleminen oli vain sellainen parin vuoden pläjäys.

 

Graduni (Koulutusorganisaation vetovoimatekijät opiskelijaverkoston keskuudessa – Case: Semiotiikan verkostoyliopisto) tekeminen oli tavallaan hämärä prosessi, koska minulla vaihtui ohjaajakin kesken kaiken. Olen aina ollut sillä tavalla tehokas ja jossain määrin suurpiirteinen, että halusin vain saada graduni valmiiksi. Huomasin, että tästä tulee nyt tällainen, enkä aio ryhtyä tekemään sitä uudestaan. Ihan hyvä arvosanahan siitä tuli, mutta en ole palauttamisen jälkeen ollut graduni kanssa missään tekemisissä. Kun sain paperit ulos yliopistosta, olin jo muuttanut Helsinkiin.

Gradun tekeminen muistuttaa siinä mielessä levyntekoa, että jossain vaiheessa voi huomata, että se kaikki lähtee uusille urille siitä, mitä oli alun perin ajatellut tekevänsä. Silloin pitää vain päättää, että tämä on nyt tässä.

 

En ole neljään vuoteen tehnyt organisaatioviestintään liittyviä töitä. Olen tehnyt vain musatouhuja. Tässä on ollut näitä perhehommiakin.

Soolokeikoille lähteminen tuntuu tosi hyvältä. Jännittää aika paljon, miten tämä toimii yleisölle. Olemme treenanneet kovasti, mutta tässä vaiheessahan vuorovaikutus yleisöön puuttuu vielä kokonaan.

Mietin jo biisejä tehdessäni, kuinka niitä voisi esittää livenä. Aluksi ajattelin, että olisin esiintynyt yksin, mutta se ei kuitenkaan tuntunut mielekkäältä. Tuli vain ajatus, että olisi hauskaa löytää toinen nainen keikoille kanssani. Pintandwefallin Sanna Komin tiesin entuudestaan, koska olimme törmäilleet keikkapaikoilla, mutta emme varsinaisesti tunteneet. Minulle tuli vain intuitio, että voisin pyytää hänet mukaan. Meillä synkkaa tosi hyvin.

 

Regina on nyt levytystauolla, mutta se on vahvasti olemassa edelleen. Meillä on ollut tapana mennä jokaisen levyn jälkeen nollatilanteeseen, jossa mitään ei ole pöytälaatikossa tai valmiina odottamassa. Kun tulee kipinä, niin silloin aloitamme. Tarkoituksena on, että vielä tänä vuonna tekisimme jotain, koska ensi vuonna tulee kymmenen vuotta ensimmäisen levymme ilmestymisestä. Haluaisimme juhlistaa pitkää uraamme, mutta tietysti nämä Iisa-touhut vaikuttavat myös Reginaan.

Olen nyt kirjoittanut sanoituksia myös muille artisteille. Minä vain tykkään siitä ihan kauheasti. Toivottavasti pystyn tekemään sitä pitkään. Kaikki musiikkiin liittyvä on hirvittävän epävarmaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *