Ei hakutuloksia.

Teksti Minna Tiainen 

Kippis kasikymppiselle

Ilokivellä kaivellaan jo esiin ilmapalloja ja serpentiiniä. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta täyttää tänä vuonna 80 vuotta, ja fanfaarit alkavat raikua hallitusbunkkerin uumenista viikolla 13.

Kunnioitettavaa ikää on tarkoitus juhlistaa seitsenpäiväisillä karkeloilla, joiden aikana on tarjolla kaikenlaista kivaa synttärikakusta perinteiseen väittelyiltaan.

Juhlia järjestävät toivovat toki, että humuun sukeltaisi muitakin kuin JYYn toimistoissa ja kokoustiloissa lymyäviä bunkkeriolmeja. Tällä kattauksella (lue ohjelma sivulta 12.) toivoa on. Ainakin kultaisina entisaikoina esimerkiksi väittelyillat vetivät ylioppilastalon ovelle jonoja, jollaisia ei ole nähty edes Ilokiven silakkapäivänä.

Yksittäisten tapahtumien suosiosta huolimatta 80-vuotias vanhus liikkuu nuorison keskuudessa varsin kankeasti.

Ylioppilaskunta tuntuu olevan sellainen instituutio, johon joko kuulutaan täysillä tai sitten kuulutaan vain pakolla. Jälkimmäisessä tapauksessa järjestö jää umpituntemattomaksi, vaikka opiskelija olisi ehtinyt maksaa jäsenmaksuja kehnokuntoisen auton arvosta. Kun kampuksella jokunen vuosi sitten gallup-väijytettiin ihmisiä arvuuttelemaan ylioppilaskunnan tehtäviä, moni vaihtoi korvat luimussa kävelysuuntaa. Ilmiö näkyy edustajistovaalien äänestysprosenteissa.

 

Asiaa tuskin helpottaa se, että JYYtä on nykyään aika vaikea hahmottaa ilman värikoodattua organisaatiokaaviota. Toiminta leviää lakisääteisestä edunvalvontatyöstä kovaan bisnekseen ja takaisin vapaaehtoistoimin pyöritettäviin valiokuntiin, joissa naukkaillaan soijamaitokahvia ja haudotaan maailmanparannusta.

Vuosien saatossa porvarillistunut järjestö on myös hankkinut kelpo määrän omaisuutta. Sen hallussa on rappeutuvia kimppakämppiä ja uudenkiiltäviä yksiöitä. Sille kuuluu tietokoneliike, oma huoltoyhtiö ja Susanna-niminen museoauto, joka hörppii runsaasti polttoainetta ja johon viitataan käyttöohjeissa sanalla Hän.

Monipuolinen toiminta asettaa haasteensa järjestölle, jonka painavinta valtikkaa huitoo periaatteessa kahden vuoden välein ja käytännössä paljon useammin vaihtuva edustajisto. Kun Erasmus kutsuu ja varajäsen vaihtuu seuraavaan, demokratian hinta on jatkuva perehdyttäminen.

Uusien aktiivien rekrytointia tuskin auttavat myöskään edarikokouksista kaikuvat huvittuneet silminnäkijäkertomukset. Opinkiven kiukaasta jaksetaan riidellä vuodesta toiseen, ja viime kokouksessa väännettiin tuntikaupalla ylioppilaskunnan nauhan oikeaoppisesta kantamistavasta.

Ja kuitenkin ylioppilaskunta on selvinnyt 80-vuotiaaksi, taantumassakin vakavaraiseksi ja jatkuvasti kehittyväksi vanhukseksi. Aika paljon täällä tehdään oikein, ja toimintaan mukaan tempautuneet jaksavat innostua budjeteista ja linjapapereista vuodesta toiseen.

Näillä eväillä JYY porskuttanee mukavasti vielä toisetkin 80 vuotta. Kippis sille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.