Ei hakutuloksia.

Teksti  Kimmo Kitinä

Ei kai saisi olla muuta?

Baaritiskillä. Kysyn mitä ginejä olisi tarjolla. Tätä yhtä vaan, halvinta. Näen suoraan baarimikon takana ainakin kolme erilaista ginipulloa. Jaa ettäkö ei ole muuta. Antaa olla, kiittimoi!

Miten voi olla mahdollista, että meillä on niin paljon baareja, joihin ei suolaisesta tuopin hinnasta ja mahdollisesta sisäänpääsymaksustakaan huolimatta tunne olevansa lainkaan tervetullut?

Usein puitteet ovat kunnossa. On hienot kalusteet, tyylikästä musiikkia ja houkuttelevasti vilkkuvat värivalot.

Mutta sitten. Jo ovella portsarin yrmeä ilme kysyy, mitäköhän helvettiä minäkin tällä ovella teen. Iltaa tai tervetuloa eivät kuulu sanavarastoon.

Baaritiskillä sentään yleensä moikataan, mutta yksinkertaiseen kysymykseen ei tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta vastata, vaikka paikka olisi puolityhjä. Vai opetetaanko tarjoilijakoulussa aloittamaan kaikki repliikit huokaamalla syvään ja pyörittelemällä silmiä?

Jotkut ruokapaikat taas istuttavat ihmisiä pöydissä kuivin suin tai laskua odottamassa kymmeniä minuutteja. On tietysti vaivattomampaa seisoskella toimettomana tiskin takana, mutta voin kertoa, että sitä toista viinipulloa tai jälkiruokaa on sieltä käsin aika vaikeaa seurueelle myydä.

Toiset baarit ovat ymmärtäneet leppoisan asiakaspalvelun vittuiluksi. Missä muussa palveluammatissa on soveliasta kommentoida suoraan töistä tulleen asiakkaan rumaa neuletta tai suoraan junalta tulleen selkäreppua? Tiedoksi portsareille, ravintolat saavat valita asiakkaansa. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, voitte vapaasti käännyttää ovelta.

Joistakin baareista taas tuntuu saavan oikeinkin hyvää ja pitkäpinnaista palvelua, jos sattuu olemaan baarimikon kaveri. Muille naama kääntyy norsunvitulle ja sanavarasto kapenee ynseään mitässulleen.

Onneksi on hyviäkin paikkoja. Sellaisia, joissa tuntee melkein olevansa, jos ei kaivattu ystävä, niin ainakin miellyttävä tuttavuus. Ja vaikka paikka olisi kuinka täynnä, ystävällisyydelle löytyy aikaa – vaikka vain ihan saman verran kuin siihen ynseään mitässulleen.

Niissä paikoissa ei haittaa vaikka musiikki olisi paskaa, tuolit risoja ja vessa kuselta haiseva loukko. Menen silti mielelläni uudestaan ja otan vielä yhden.

Kimmo Kitinä

Twitter: @KKitina

Miten niin ei saisi valittaa? Tässä blogissa päästellään ylimääräisiä urputushöyryjä asioista, jotka ovat liian pieniä vaiettaviksi. Onko sinulla valittamista? Ota yhteyttä ja kerro, mitä tässä blogissa pitäisi käsitellä. Valita Facebookissa tai annyymisti osoitteeseen valitusventtiili@jylkkari.fi.

  1. nyyhnyyh

    No voi vittu uli uli uli. Älä käy niissä paskoissa paikoissa, sillähän se on ratkaistu. Ja kuka helvetti edes menee baariin keskustelemaan baarimikkojen tai portsareiden kanssa? Juttele kavereillesi niinkuin normaali ihminen. On sullakin ongelmat.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Anni

    Halusin baarissa tilata jotain puolimakeaa tai makeaa valkoviiniä, en tykkää kuivista ollenkaan. Kysyin baarimikolta että millaisia valkoviinejä heiltä löytyy. ”Tällasta on. Tää on tällanen helppo viini”, sanoi baarimikko katsoen suoraan silmiini. Join sitten helppoa viiniä miettien oliko lauseessa jokin vihjaus myös minulle 🙂

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Epo

    Tokalta kommentoijalta tais mennä koko valitusventtiilin idea ihan ohi. Täällä ilmeisesti saa valittaa asioista. Vaikkeivat ne aina olisi niitä maailman tärkeimpiä joista riippuu ihmisten henki ja terveys.

    Itselläni on hyvin palhon myös myönteisiä kokemuksia baareista onneksi. Mustassa kynnyksessä mm. kerran baarimikko esitteli ystävällisesti ja jonoista huolimatta täysin ilman mitään kiirettä valkoviinivalikoiman ja viinien keskinäiset erot.

    Eniten kyllä vituttaa, kun baarimikot heittää jotain paskaa ”no kyllä siitä pitää maksaakkin”-läppää kun kysyn konditionaalissa että ”Saisinko kuivan siiderin”. Mitä vittua?! Ens kerralla tokasen ”kuiva siideri” niin ei vittuilla.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.