”Nyt on ihan liijjan monta hommoo piällekkäin,” tokas meijjän koulun talkkari kiirreessä. Muuten ukkoloijjen mailapelit siästettään pesäpallokentälle, Kitteellä kun pelataan pesistä.

Minnuu ei se pesis koskaan sytyttänä, nii pelasin sitte lapsuuven tetristä pihassa eli kotona. Nuapurin skinipojat notku ekopisteellä, nii ei paljon ollu ulos assiita. Ruapustivat nimesäkkii siihe roskakatokseen, joka nykysi seisoo töröttää tyhjillään. Ostakkee joku pois, se on myönnissä.

Nightwishkii, siis Naitvissi on Kitteeltä. Semmosta hevimussiikkia, eihä sitä aluks kukkaa ymmärtänä. Nykysi se on kuitennii sen verran hyvin pärjännä, että jokkaine halluu Naitvissin keikalle. Siellä ne sitte Ossuuspankinnii pankkineijjit istuu ylleisössä piä kenossa. Piä se on kenossa monella muutennii, kylä ku tunnettaan pontikasta. Miun ekalla työpaikalla ol esillä iha oikkee pontikkapannu.

Jos ei halluu istuu vuan pihassa, nii voi killauttoo kaverille “Lähetäänkö kylälle?” Pojilla pittää olla mopo, sillä ne sitte ajjaa iestakasin Hutsin ja liikenneympyrän vällii. Tyttölöillä on suhe johonnii miespuolisseen ajokortin haltijjaan, nii ne sitte istuu kyyvissä sitä sammoo vällii. Eikä se mennoo haittoo, vaikka tyttö oissii vuan 14-vuotias. Voi sitä silti emännäks kuhtuu.

Kuppiisesa eli paikallisessa marketissa ku tappaa immeisiä, nii kyselevät kenen tyttölöitä oot. Miun vanhempia ku kukkaan ei tunne, nii siihe se jutun juur loppuu. Lähin sitte pois, enkä kaippoo takasi. Mualimalle lähtemistäkkään ne ei voi ymmärtee. Toisaalta, mitä sitä lähtemmään, ku Kitteeltähä löyttyy sitä monenlaista hommoo.

Kaisu Salminen

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.