Ei hakutuloksia.

Teksti  Tatu Onkalo, Petra Nykänen

Pääsy estetty

Miltä tuntuu suunnistaa kepin kanssa rakennustöiden tukkimalla kampuksella? Lähdimme sokean parivaljakon matkaan.

Lue oppaidemme Sanna Astikaisen ja Riikka Kanniston haastattelu tästä.

Sanna Astikainen (vas.) ja Riikka Kannisto tuntevat kampusalueen mäet, puut ja rakennukset, ja he liikkuvat paikasta toiseen sujuvasti tuntemiansa reittejä pitkin. Enää kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin ennen. Kuvassa myös toimittaja Petra Nykänen.
Remonttityömaat vaikeuttavat liikkumista, kun tutut reitit on tukittu työmaa-aidoin. Kiertotien keksimiseen saattaa kulua tovi jos toinenkin.

 

Lähdemme kohit Astikaisen kotilaitosta ja F-rakennusta. Sininen portti toimisi hyvänä maamerkkinä, mutta nyt sen jälkeen eteen ilmaantuu lisää aitaa.

Päärakennuksen edessä alkavasta muurista tietää, että alkaa olla aika kääntyä.
Yön aikana reitille on kasattu sohjoläjä. Talviset yllätykset ovat Astikaiselle ja Kannistolle sen verran arkipäivää, etteivät he jaksa niistä valittaa.
Perillä ollaan. Jos remonttiesteet olisivat tulleet yllätyksenä, olisimme jo melko myöhässä luennolta.
Sanna Astikainen harppoo päärakennuksen edustalla ripeästi. Seinustan katoksen antama kaiku on näppärä suunnistuskeino.
Liian läheltä ohitse suhahtava pyöräilijä saattaa säikäyttää.
Ilokivelle johtava jyrkkä mäki on liukkaalla kelillä hankala ja vaarallinen kenelle tahansa, mutta varsinkin liikuntaesteisille. Riikka Kannistolle suurempi tenkkapoo tulee vasta ravintolan ovella. Pyöräviidakon lävitse kulkeminen ei ole aivan ongelmatonta.
”Mustelmiin on jo totuttu”, Kannisto vitsailee.
Sanna Astikainen erottaa sen verran kontrasteja, että esimerkiksi Lozzin aulassa oikean vessan löytäminen on helppoa valkoiseksi maalatun seinän perusteella.
Astikainen ja Kannisto ruokailevat useimmiten Lozzissa. Sinne kulkeminen sujuu heiltä ilman suurempia ongelmia, ja he kokevat myös olevansa tervetulleita ravintolaan. Lozzin henkilökunta saakin heiltä erityiskiitoksen palvelualttiudestaan, eikä ihme. Tuskin ehdimme astua sisään, kun heitä jo tervehditään iloisesti tarjottimet valmiina.
Oudommalla reitillä ripeintä on napata avustajaa kyynärpäästä ja kulkea letkassa.
”Ennätyksemme taitaa olla yhdeksän samassa jonossa.”

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.