Ei hakutuloksia.

Teksti Minna Tiainen 

Lehtikeskustelun ajatusharhat

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta (ISYY) kävi äskettäin lähellä Uljas-lehtensä lakkauttamista. Lopettamisella oli tarkoitus säästää muutama kymmenen tuhatta euroa vuosittain.

No se ei onnistunut. Ylioppilaskunnan hallituksen suunnitelmat nostattivat melkoisen mediamylläkän ainakin maakunnissa, ja lyhyessä ajassa lehden pelastamiseksi perustettu Eläköön Uljas -Facebook-sivu sai enemmän kannattajia kuin itse Uljas kuunaan.

ISYYn hallitus vei silti sitkeästi ehdotuksensa edustajistolle. Lopputuloksena kokonaista kolme edaattoria äänesti lakkauttamisen puolesta. Vastustajia löytyi 25. 11 edaattoria ei edes vaivautunut kokoukseen.

Vaalien alla myös Lapin yliopiston ylioppilaskunnassa pidettiin esillä paperilehden lakkauttamista ja pelkkään nettilehteen siirtymista. Säästömielessä tietysti. Täällä Jyväskylässäkin ehdokkailta kysyttiin asiasta edarivaalikoneessa. Koko lehden lakkauttamista kannatti vain yksi, edustajiston ulkopuolelle jäänyt ehdokas. Hieman useampi liputti lehden paperiversion lopettamisen puolesta.

 

Toki ylioppilaslehtien olemassaolosta ja muodosta sopii keskustella, mutta pakko on ihmetellä, millaisia ajatuksia ehdotusten taustalta löytyy.

ISYYssä tunnuttiin ajateltavan, että lehti = tiedotus. Uljaan tilalle olisi perustettu yksi nettisivusto ylioppilaskunnan viestinnälle. Vähän kuin korvaisi kahvipannua valkosipulinpuristimella. Ajatusharha ei ole vieras Jyväskylässäkään.

Tiedotusta varten ylioppilaskunnilla on tiedottajat. Lehdet ovat omia yksikköjään, ja ne valitsevat juttuaiheensa aivan itse journalistisin perustein. 

 

Sitten on tämä ajatus, että paperilehden lakkauttaminen olisi vastaus vaikka minkälaisiin ongelmiin. Käsitykseen nettilehden teosta tuntuu sisältyvän niin ylioppilaskunnissa kuin lehtitaloissakin usein uskomus, että verkkojulkaisut elävät ja päivittyvät pyhästä hengestä. Tämän voi lukea toiveesta käyttää paperilehden lakkauttamista tapana säästää.

Selvyyden vuoksi: Vaikka paperilehden mainostulot olisivat pienet, aika todennäköisesti ne riittävät silti kattamaan lehden painokustannukset ja jakelun. Paperilehden lakkauttaminen siis ennemmin lisää kuin vähentää lehtien kuluja, jos toimituksen työntekijämäärä on vakio.

Nettilehteen keskittyminen ei myöskään säästäisi kuin taikaiskusta valtavaa määrää työaikaa toimituksella ja siten tekisi työntekijöitä tarpeettomiksi. Hyvä nettisivusto vaatii jatkuvaa päivittämistä, ja tämä syö aikaa siinä missä paperilehden taittokin. Hyvien juttujen kirjoittaminen nettiin on ihan yhtä työlästä kuin hyvien juttujen kirjoittaminen paperilehteen.

En halua sanoa, etteikö verkkojulkaisu oikein toteutettuna voisi olla hyvä tapa tehdä ylioppilaslehteä. Mutta jos puhutaan nettilehteen siirtymisestä, on hyvä pitää mielessä, että kyse todellakin on vain julkaisutavan muutoksesta. Se ei ole synonyymi ajan tai rahan säästämiselle.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.