Olen yhä sitä mieltä, että 1970-luvun jälkipuoliskon Jylkkäri oli merkittävä kulttuuriteko. Ja tarkoitan tässä nimenomaan Harri Saukkomaan toimittamaa lehteä, josta tuolloin kehkeytyi maan johtava, siis suuntaanäyttävä opiskelijalehti.
Lehden linja ja näky oli sivistys, joka ei ole pelkkä fraasi tai pelkkä väline, vaan elävä todellisuus ja itseisarvo. Ne ajatukset eivät ole vanhentuneet vähääkään siinä sanonnan tavanomaisessa merkityksessä, jossa jonkin ajatuksen vanhentuminen samaistetaan sen pätevyyden heikkenemiseen tai jopa menettämiseen.

Sen sijaan ajatukset sivistyksestä ovat tietenkin vanhentuneet siinä merkityksessä, että ne kaiken aikaa elävät mukana tässä todellisuudessamme, ja ajan myötä niillä on yhä enemmän kaikupohjaa ja syvyyttä.
Sekä silloinen että nykyinen akateeminen vaikuttaja, professori Kari Palonen, tapasi ainakin joskus sanoa, että ideat tulevat yhteiskunnassa laajempaan julkisuuteen 30 vuotta sen jälkeen, kun niistä on alettu keskustella yliopistolla. Silloisena yltiöakateemisena ja sittemmin yliopistosta täysin sivuun asettuneena olen myöhemmin suhtautunut varsin skeptisesti kaikkiin tuollaisiin ajatuksiin, joilla tiedemaailma pönkittää itseään. Sivistysyliopiston idea on yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta se ei tarkoita, että yliopistolla on mitään johtoasemaa suhteessa kaikkeen sivistykseen.

Mutta tätä kirjoittaessa havahduin, että niistä ajoista on reilut kolmekymmentä vuotta. Ja mistä kirjoitin juuri tänään toisen kolumnin toiseen lehteen?
Siitä, miten talouden tehokkuus ja kannattavuus heikkenevät, koska ei suostuta näkemään ja myöntämään talouden kovia tosiasioita. Kova tosiasia on ennen muuta sivistys, ja realisti arvioi talouden toimintaa sivistyksen näkökulmasta eikä haihattele päinvastaisia utopioita, kuten vieläkin usein tehdään.
Me puhuimme silloin paljon turhasta byrokratiasta, nyt eletään turhan talouden aikaa. Se aiheuttaa luultavasti paljon enemmän vahinkoa kuin byrokratia konsanaan, sillä koko ilmiötä ei vielä edes oikein tavoiteta. Se edellyttäisi kunnon työvälineitä, kuten sivistysajattelua.

Eräs 1970-luvun Jylkkäriinkin henkisesti vaikuttanut taustahahmo, filosofian emeritusprofessori Reijo Wilenius, täytti juuri 80 vuotta. Hän oli ja on hyvä esimerkki siitä, miten ajatus voi tavoittaa todellisuuden, ei vain melskata joutavia.

Eero Ojanen

Kirjoittaja on ollut Jylkkärin päätoimittaja.