Kauko Röyhkä on pitkän linjan ammattitaiteilija. Siihen, onko hän ennemmin kirjailija vai muusikko, ei ole saatu varmaa vastausta. Röyhkä ei halua määritellä itseään, vaan pitää tärkeimpänä sitä, että hän on luova henkilö, joka pitää työstään.
Tänä syksynä Röyhkä keikkailee bändinsä Nartun kanssa hiljattain julkaistun livekokoelman tiimoilta. Lisäksi hän kiertää esittelemässä kahta kirjaansa: omaa Poika Mancini -romaaniaan sekä Ville Haapasalon kanssa tehtyä Et kuitenkaan usko -muistelmaa. Hän ei kuitenkaan vaikuta stressaantuneelta.
”Tää on tyypillistä mun arkea: syksyisin tulee nää kirjahommat ja keikkakiertueet. Kesä on hiljaista aikaa ja talvella tehdään paljon töitä. Kyllä tätä mielellään tekee. Mä en jaksais sitä että kävis kaheksasta neljään töissä.”
Röyhkä vietti nuoruutensa Oulussa 1970- ja 80-luvuilla. Aikakausi ja maisemat on lainattu Poika Manciniin, joka on Miss Farkku-Suomen itsenäinen jatko-osa ja jatkaa joidenkin tuttujen hahmojen tarinaa.
Show’n pitää itsellään tällä kertaa Mancini, joka on hyvin lahjakas mutta itseään täynnä oleva rokkarin alku. Romaanissa seurataan Mancinin kasvutarinaa tuntemattomasta pienen kylän oudokista isompien lavojen viihdyttäjäksi, mutta kirjan loppu ei povaa hänelle kummoistakaan tulevaisuutta.
Käykö itseään täynnä oleville rokkikukoille aina huonosti?
”Mä mietin erilaisia loppuja, mutta ajattelin että paras oli se, että Mancini jotenkin hajoaa. Me ei tiedetä tarkkaan mitä hänelle tapahtuu. Se on pyörinyt jossain ja sen hommat on hajonnut käsiin. Se on jotenkin omien demoniensa vanki.”
Röyhkä toteaa romaaneissa kuvatun ajanjakson olleen hänen henkilökohtaisessa elämässään tärkeä.
”1970- ja 80-luvut olivat mun urani alkuaikoja, sillä tavalla herkkiä juttuja että silloin määriteltiin se, mikä minusta tuli. Pidän näitä kirjoja tämmöisinä rokkikirjoina, joissa puhutaan nuorista ihmisistä jotka käy läpi tiettyjä juttuja ja kuvataan maailmaa, joka mulla oli silloin kun aloitin.”
Röyhkä kertoo kirjoittavansa Miss Farkku-Suomen ja Poika Mancinin jatkoksi kolmatta osaa.
”Niissä kirjoissa on henkilöitä, jotka vielä ansaitsee tulla esille.”
Vaikka Miss Farkku-Suomi filmatisoitiin, elokuvista hän ei ole enää kiinnostunut.
”Ne on aina vaikeita, niihin menee vuosikausia.”
Sen sijaan Poika Mancinista on lähitulevaisuudessa tulossa teatteriversio, mutta mihin teatteriin, sitä Röyhkä ei vielä paljasta.
Syyskuussa ilmestynyt Pois valoista -livekokoelma pitää Röyhkän ja Nartun kiireisinä. Kiertueen loputtua Röyhkä aikoo keskittyä musiikkiin. Tekeillä on levy omalla nimellä sekä hieman tuntemattomamman Uhrijuhlan kanssa. Yhden albumin tehneessä yhtyeessä on mukana myös Röyhkän vaimo Olga laulajan roolissa.
”Sanotaan näin lainausmerkeissä, että se on eräänlainen progebändi: biisit on vähän erilaisia, tunnelmallisempia. Ja mulla on ihan erilainen homma siinä kuin omassa jutussa, mä oon enemmän vaan kitaristi.”
Eli työt eivät lopu edelleenkään kesken?
”Emmä tiedä. Mä oon välillä tympääntynyt kirja- ja musamaailmaan, mutta en mä osaa olla tekemättäkään.”
Facebookissa Ryöhkä on oletettavasti Suomen aktiivisin kirjailija. Sivulle ilmestyy päivittäin vähintään yksi ajatelma, muisto tai tietoja tulevista keikoista. Päivityksiä kommentoidaan ahkerasti, varsinkin jos niissä on Röyhkälle ominaista kipakkaa ilmaisua.
”Huomasin, että Facebookia voi käyttää pienten hauskojen tekstien kirjoittamiseen: se on tavallaan myös kirjallinen väline. On tavallaan kivaa huomata se, että ihmiset on kiinnostuneita mun jutuista. Kirjailijana kun tekee yleensä yksin töitä.”
Seuraajat saavat välillä hyvinkin yksityiskohtaisia päivityksiä taiteilijan arjesta. Onko Röyhkä muuttunut salaperäisestä rokkikukosta paastokertomuksiaan jakavaksi, liiankin arkiseksi hahmoksi?
”No mä elän omaa elämääni, ei sen kummempaa. En mä noista mystisyyksistä enää välitä. Nuorempana niillä oli jotain merkitystä, kun halusi brassailla ja kehitellä kaikkia juttuja. Oonhan mä perheellistynyt, mutta rokkikukko pitää olla aina jossain määrin, koska se kuuluu hommaan. Ei rokkia voi esittää silleen liian lupsakasti.”
Lukuisista haastattelukysymyksistä huolimatta tärkein kuuluu seuraavasti: Voiko Röyhkää pitää renessanssi-ihmisenä, monilahjakkuutena? Siihen taiteilija itse vastaa näin:
”Kyllä mä olen kirjallisuuden ja musiikin alalla jotenkin monilahjakas. En mä kuitenkaan ihan Leonardo da Vinci ole. Ja mä teen semmoista musaa, joka ei todellakaan ole tyypillistä eikä sovi todellakaan kaikille.”
Eli ei jokaiseen makuun?
”No en mä mikään Eppu Normaali ole.”
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
seppo
Valitettavaa, että toimittaja on samaa mieltä artistin kanssa tämän lahjakkuudesta ja älykkyydestä. Jukka-Pekka Välimaa on todellisuudessa kuitenkin kovin keskinkertainen valitsemillaan taiteen alueilla.
12.10.2013
Joo
Valitettavaa, että kommentoija on samaa mieltä itsensä kanssa. Mikäpä Palmu kasvaisi keskinkertaisuudesta. Kauko Röyhkä on työtä tekevä ja aikaan saava mies. Samaa toivoisi keskinkertaisilta Sepoilta, jotka ovat tietysti lahjakkaita ja tietenkin äärettömän älykkäitä! Kaukoties minne he päätyvät!
12.10.2013
kalle petäjä
Kauko on nerokas, omaperäinen ja tinkimätön muusikko ja ihminen. Ei mielistele yleisöään kuten iskelmälaulajat. Vaeltelee uskollisesti omia polkujaan. Rehellisyyden aina tunnistaa jos osaa katsoa. Musiikista on tullut tuote. Kohdeyleisönä kirkuvat teinitytöt joille söpöt poikapändit laulavat. Mukavaa että jollakulla on vielä jotain persoonallista sanotavaakin.
12.10.2013
Jussi
"Valitettavaa, että toimittaja on samaa mieltä..", mielipiteitä on tietysti monenlaisia. Olisi hienoa jos niitä voitaisiin vähän avata ja perustella, kenties jopa niistä keskustellen. En koe että Röyhkä on mitenkään poikkeuksellisen älykäs, mutta siitä huolimatta hän on paras tällä hetkellä elossa oleva suomalainen sanoittaja/lyyrikko. Laulunkirjoittajanakin yksi suurimmista - kirjalliset ansiot eivät ole läheskään samalla tasolla, mutta kuinka paljon yhdeltä ihmiseltä voidaan oikeasti vaatia.
15.10.2013