Yliopistolla on kaksi perustehtävää: tutkimus ja siihen perustuva opetus.Vaikka juhlapuheissa nämä perustehtävät esitetään yhdenvertaisina, käytännössä opetusta ei useinkaan arvosteta yhtä korkealle kuin tutkimusta. Käytäväkeskusteluissa voi usein kuulla henkilökunnan jäsenen valittavan, miten opetus vie aikaa tutkimustyöltä. Jostain syystä on ihan hyväksyttävää voivotella, että opetus ja hallinto vievät aikaa tutkimukselta. Ihan kuin perustutkinto-opiskelijoiden opettaminen olisi työaikaraportin täyttämiseen verrattava välttämätön paha.

 

Anglo-amerikkalaisen tutkimusperinteen piirissä kirjojen esipuheissa kiitellään usein opiskelijoita, joiden kanssa keskustellessa tutkimuksen ideat ovat kirkastuneet ja jalostuneet. Tällaista harvemmin näkee suomalaisen julkaisun alkusanoissa. Jostain syystä suomalaisessa yliopistossa opettava tutkija ei koe opiskelijoita sellaiseksi osaksi akateemista yhteisöä, että hänen kanssaan kannattaisi keskustella julkaisemattoman tutkimuksen teemoista.

 

En ymmärrä, kenelle tutkija kuvittelee tutkimustaan tekevänsä, jos hän ei ole kiinnostunut kertomaan tutkimuksestaan kenellekään. Jos tutkimuksella tuotettuun tietoon suhtautuu intohimoisesti, sitä melko varmasti myös haluaa jakaa eteenpäin. Miksei siis myös sille valikoidulle joukolle opiskelijoita, joka on pääsykokeessa osoittanut kiinnostuksensa ja orastavan ymmärryksensä alaa kohtaan.

Paraskaan tutkija ei elä ikuisesti. Jos hän ei onnistu siirtämään osaamistaan ja intohimoaan nuoremmalle polvelle, kuolee hänen elämäntyönsä hänen mukanaan. Perustutkinto-opiskelijoiden opettaminen on ainutlaatuinen tilaisuus kasvattaa nuoria tutkijoita ja tartuttaa heihin intohimo tieteen tekemistä kohtaan. Toisaalta jos intohimoa ei ole, sitä lienee vaikea välittää eteenpäin.

 

Vaikka opiskelija ei sijoittuisi valmistumisen jälkeen tutkimustyöhön, on hänen ajattelutapaansa varmasti vaikuttanut yliopistossa saatu opetus. Parhaimmillaan opiskelija vie mukanaan tutkimustiedon arvostuksen sinne, missä ikinä työskenteleekin. Jos opetus on kuitenkin henkilökunnalle ikävää pakkopullaa, josta pitää suoriutua tehdäkseen tutkimusta, tuskin opiskelijakaan saa uusinta ja parhainta tietoa työelämään vietäväksi.

Jyväskylän yliopiston nettisivujen yleisesittelyssä yliopistomme kerrotaan olevan muun muassa maamme johtava koulutusviejä. Jos koulutusosaamista on ulkomaille vietäväksi asti, voisikohan sitä hyödyntää vähän tehokkaammin myös täällä kotimaassa.

Opettajat tarvitsevat tukea ja arvostusta. Yliopiston pitäisi voida olla ylpeä myös koulutuksen laadusta, ei vain tutkimuksen laadusta.