Ei hakutuloksia.

Teksti  Eero Mäntymaa

Keynes tulee! Oletko valmis?

Kahvihuuruinen trippi kansantalousskenen ytimeen, joka kuohuu kuumempana kuin koskaan.

 

Olin jossain Agoran aulan lähettyvillä, Mattilanniemen ytimessä, kun kofeiini alkoi vaikuttaa.

”Tähän ei kannata jäädä, tämä on kylterien maata”, mietin ja menen sisään kolmosauditorioon.

Pian sisään valuu tiedostavan näköistä jengiä. Keynesin toinen tuleminen? Keynes Suomessa ja maailmalla 2010 -luvulla -seminaari voi alkaa.

 

“Kun luetaan Keynesiä, löytyy paljon asiaa, joka sopii tähänkin tilanteeseen”, illan MC Mikko Jakonen nostattaa tunnelmaa.

Heti alkuun pettymys: Odotettu Maan Pako -kollektiivi on perunut keikkansa! Mutta mikään ei latista odottavan yleisön fiiliksiä.

Pitkän päivän avaa Teppo Eskelinen. Sivulaidalta kansantaloustieteen kenttää hämmentävä Itä-Suomen yliopiston dosentti aloittaa pajatson tyhjentämisen välittömästi ja pudottelee nälkäisen yleisön pureskeltavaksi Keynesin maukkaimpia teesejä.

“Rahan tehtävä on tulla käytetyksi, ei säästetyksi!”

Hommahan lähtee heti lapasesta. Palautetaan mieliin, mistä on kyse.

 

John Maynard Keynes on liberaalin kansantaloustieteen grand old man ja vastarannan kiiski. 30-luvulta asti vaikuttaneen viiksiniekan keskeisiä pointteja oli se, että taantumien syynä on kokonaiskysynnän vähyys ja taantumasta valtio pääsee elvyttämällä.

Keynesin kelat ja koko makrotalous ovat pulpahtaneet pinnalle nyt, kun maailman huomio on Euroopan velkakriisin skenessä. Etenkin siinä, kuinka pahasti kriisin hoitaminen pykii.

 

“Tunnen paljon ihmisiä, jotka olivat ehdolla viime eduskuntavaaleissa. Vaalien aikana ne kaikki ihmetteli sitä, että ihmiset haluaa toreilla ja ostareilla puhua makrotaloudesta”, hehkuttaa Eskelinen päivän vetonsa jälkeen.

Eskelistä väsyttää. Ilta on mennyt viiniä juodessa. Keynesiläisillä utopioilla pallotellut keikka hoidettiin kuitenkin rutiinilla.

“Korostetusti rutiiniesitys. Mutta vahva akateeminen rutiini kantaa suht järkevän esityksen, vaikka välillä ajatus katkeilee”, mies tuumaa.

 

Eskelinen aloitti säädön taloustekstien parissa 2007, kun kaikki oli hyvin ja talousjournalismi yrityspamppuperseiden nuolemista.

“Ne ajat tuntuu etäiseltä…Silloin julkisessa sanassa kuva taloudesta oli pörssikursseja ja yritysjohtajien menestystarinoita. Yhteiskuntatieteellisesti tyhjää. Nyt makrotalous on täyttänyt lehtien talousosaston.”

Valtamedian rooli portinvartijana poistuu, funtsii Eskelinen. Hesarinkin tyyppisissä lehdissä näkee monipuolisempia ääniä.

Valta vaihtuu myös Agora kolmosen lavalla. Käy selväksi, että näissä bileissä ei konsensuspaskaa kuulla. Paavo Teittinen heittää kehiin pragmaattisen settinsä, jossa vaaditaan Suomen laman lääkkeeksi markkavaluuttaa. Osansa disautuksista saavat niin Olli Rehn, Alan Greenspan kuin Matti ”olen keynesiläinen” Vanhanenkin.

Kun lounas on nautittu ja kofeiininitkut taitettu, siirrytään kuuntelemaan todellista herkkupalaa: Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan ensimmäistä yhteisesiintymistä. Raha ja talous -blogistaan käsin blastaavat nuoret miehet lataavat täyslaidallisen mietintöjä siitä, miksi Keynes aikanaan katosi kansan huulilta ja mielistä.

“Ei Keynesin kritiikki aikanaan horjuttanut valtavirtaisen taloustieteen perustaa. Valtavirta imaisi siitä tietyt pointit omaan kehikkoonsa, käytti omasta näkökulmastaan miten parhaaksi näki”, Ahokas lataa.

Miehiä tuntuu kyrpivän nykyhegemonia, jossa poliitikot kuuntelevat kansantaloustieteilijöitä, jotka puolestaan imevät vaikutteensa uusklassisesta talousteteestä ja monetarismista. Siis juuri siitä, mistä muun muassa vasta mullattu Thatcher ja Reagan ammensivat ja jota vastaan keynesiläisyys asettuu.

“90 prossaa Suomen taloustieteen laitoksista edustaa valtavirtaa, sitä täällä Jyväskylässäkin opetetaan”, Ahokas toteaa.

Duo näkee myös edistyksen askelia. Niitä ovat muun muassa Paul Krugmanin kaltaisten taloustieteilijöiden ääneen pääseminen. Talouskomissaari Olli Rehnin ajatuksia torakoihin verrannut jenkki kritisoi antaumuksella Euroopan kriisin hoitoreseptiä – talouskuria, menojen leikkauksia.

“Se johtaa syvenevään taantumaan, sosiaaliseen kriisiin. Kaikkihan sen näkee”, Ahokas komppaa.

Jos Krugman edustaa kritiikkiä, ovat Ahokkaan ja Holapan kaltaiset radikaalit kritiikin HC-osasto. Aitoja jälkikeynesiläisiä.

“Keynesiläisten ja Krugmanin kaltaisten uuskeynesiläisten keinot taantumassa ovat melko samat. Jännite kulminoituukin siihen, mitä tehdään taantuman jälkeen. Pyritäänkö täystyöllisyyteen vai jatketaanko kysynnän sääntelyä?”

 

Päässä flippaa. Mitä ne laittaa kahviin täällä Mattilanniemessä.

Seuraavat tunnit menevät kofeiinihuuruisessa euforian tilassa. Keikka seuraa toistaan.

“Tasapainon sijaan pitää lähteä liikkeelle epätasapainosta. Historiassa vakauden kaudet ovat lyhyitä”, toistaa Antti Alaja Hyman Minskyn keskeisiä pointteja.

Taiteilija Antti Majava heittää keitokseen pohdintojaan taiteen roolista nykypäivän tehokkuutta korostavassa ilmapiirissä.

“Mitä pidemmälle mennään uusliberaalissa ajattelussa, niin sitä vaikeampaa mun on perustella taiteen tarpeellisuutta kellekään. Hassusti Keynes tuntuukin nyt antavan vaihtoehtoja.

Niinpä. Taiteentukija Keynesillä oli lusikkansa monessa sopassa.

 

Päivä taittuu kohti iltaa, mutta Agorassa on täysi rähinä päällä. Paavo Järvensivun degrowthia ruotinut keikka puhuttaa seminaarikansaa lähes puoli tuntia shown jälkeen.

Nykäisen sivuun pari yleisön edustajaa. Mitä jäi käteen.

“Hyviä puheenvuoroja. Antoisa päivä”, hehkuttaa tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Lasse Immonen.

“Aina kiva tulla piipahtamaan Alma Materiin. Vähän ku festareille, missä kaverien bändit soittaa hyviä keikkoja. Ei tarvii mennä aina ite lavalle”, myhäilee Helsingin yliopistossa talouden finanssoitumista tutkiva Ville-Pekka Sorsa.

Jannut ruotivat silmät kiiluen sekavan perjantain satoa. Vaihtoehtosettiä haettiin ja sitä saatiin.

“Alan johtavat journaalit julkasee ortodoksista kamaa. Keynesin kaltaiset näkemykset on puskettu marginaaliin”, Sorsa dissaa.

Ajat muuttuvat. Ville-Pekan ja Lassen mukaan vaihtoehtonälkäisiä on taloustieteen skenessä yhä enemmän.

“Keynesiläisyys on bubbling under”, heittää Immonen.

“Toisaalta ois ihan mahtavaa, jos tästä tulis mainstreamia. Ihmiset sais työpaikkoja”, sanoo Sorsa.

Mutta mitkä ovat miesten suunnitelmat semman jälkeen? Himaan levyttämään?

“Päinvastoin. Illalla Vakiopaineeseen jatkamaan”, Immonen kuittaa.

Itse valun kotiin uupuneena. Illalla en saa unta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.