Ei hakutuloksia.

Teksti  Satu Sironen

Itseoppinut tatuointitaiteilija

Antti Rossin tatuointistudio täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kuva: Jere Kyrö

Jyväskyläläisen tatuointitaiteilijan Antti Rossin tatuointistudio Fireline Tattoo täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Yrityksen perustamisen alkuaikoina Rossi harjoitteli tatuoimista siannahkaan.

Antti Rossi haki apurahaa tatuointihaaveeseensa vuonna 1993.

”Vastassa oli semmoinen keski-ikäinen mies, jonka mukaan tatuointibisnes oli ohimenevä ilmiö, eikä semmoisiin voitu myöntää pyytämiäni rahoja. Päädyin sitten lopulta juttelemaan vanhempieni kanssa, ja heidän tuellaan ostin ensimmäiset tatuointivälineeni.”

Liiketilan löytäminen oli myös hankalaa. Aloittelevalta tatuoijalta meni useita mahdollisia liiketiloja sivusuun, koska yleinen käsitys oli, että “kaikki tatuoijat ovat prätkäpoikia, käyttävät huumeita, potkivat mummoja ja ovat muutenkin rikollista ja epäsosiaalista sakkia.” Lopulta liiketila kuitenkin löytyi.

”Menin henkilökohtaisesti paikalle, sillä itse en juurikaan tatuointitaiteilijalta näytä. Keskustelu oli tatuoijiin kohdistuneiden ennakkoluulojen takia aina helpompaa naamatusten kuin puhelimessa.”

Antti Rossi on tatuoijana itseoppinut. Hänellä on piirtäminen ja taiteileminen verissä, ikään kuin luonnonlahjana tullut.

“Aloittaessani tatuointihommat internet ei vielä ollut levittäytynyt kaikkialle nykyisessä laajuudessaan. Toisille tatuoijille piti soittaa tai kirjoittaa, mutta sieltä naurettiin usein päin naamaa. Kukaan ei neuvonut tai vastannut mitään.”

Alan kirjallisuuttakin oli 90-luvun alussa tarjolla hyvin heikosti.

“Yksi englanninkielinen opus oli. Luin sen läpi moneen kertaan ennen kuin edes tartuin yhteenkään New Yorkista tilaamaani tatuointivälineeseen. Opettelin kirjan ulkoa, harjoittelin piirtämistä siannahkaan ja sain muutaman kaverin koekaniineiksi. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.”

 

Antti Rossi on tunnettu nimi omalla alallaan. Erityisen tunnettu hän on musta-harmaatatuoinneistaan. Suomen käsityön museo valitsi Rossin vuoden käsityöläiseksi vuonna 2010. Hänen tatuointejaan on myös palkittu useilla kansainvälisillä tatuointimessuilla.

”Tatuointimessut ja niissä järjestettävät kilpailut ovat hyvä paikka saada itsensä näkyville ja kuuluville. Esimerkiksi Tukholman messuilla, jotka ovat Skandinavian suurimmat ja oikeasti isot kansainväliset messut, olisi hyvä päästä palkinnoille. Siellä on kuitenkin maailman ja Euroopan parhaimmistoa aina kisailemassa”, Rossi kertoo.

Liikkeen asiakkaat ovat tyypillisesti 20–30-vuotiaita naisia tai miehiä. Asiakkaita tulee ympäri maailmaa. Tatuointiaiheet ovat vaihdelleet kahdenkymmenen vuoden aikana. Vaikutteita aiheisiin on otettu elokuvatähdiltä, urheilijoilta ja muilta idoleilta, mutta nykyisin suositaan yksilöllisempiä tatuointeja.

”Yhteen aikaan oli paljon inkkareita, kotkia ja panttereita ja sitten tuli tribaali-villitys. Lisäksi tein paljon kiinalaisia kinkkimerkkejä. Nyt ihmiset ovat ymmärtäneet, että tatuointina voi olla millainen kuva vain. Sen ei välttämättä tarvitse olla samanlainen kuin muilla tai esimerkiksi lehdestä löydetty ”, Rossi kuvailee.

Tietyt suosituimmat aihealueet ovat kuitenkin säilyneet.

“Kaikennäköiset tekstit ja lasten kuvat ovat aina suosittuja. Naisille teen paljon köynnöksiä ja kukkia, miehille vähän rajumpia kuvia. Yleensä pääkalloja tai sotureita, mutta ehdotuksia tulee kyllä laidasta laitaan.”

 

Rossi toivoisi voivansa jatkaa alalla vielä pitkään. Ammatin kääntöpuoleksi hän kuitenkin kokee sen ruumiillisen vaativuuden. Erityisesti selkä ja kädet ovat koetuksella.

“Jo pelkkä kymmenen tunnin istuminen tekee tästä työstä yhdenlaisen urheilusuorituksen. Lisäksi vastuu on kova. Tämä on vähän niin kuin aivokirurgina toimimista: joka kerta pitää onnistua ja pyyhekumia ei ole. Toivottavasti saan kuitenkin tehdä näitä hommia vielä pitkään ennen eläkkeelle siirtymistä”, hän hymyilee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.