”Minusta tuli nelivuotiaana saarijärveläinen. Myöhemmin edessä oli muutto Jyväskylään, ainoaan lähellä olleeseen kaupunkiin. Ennen Jyväskylään tuloani kävin kuitenkin kokeilemassa Kuopiossa asumista, koska intissä olin tavannut niin mukavia kuopiolaisia.

Opiskelin ammattikorkeakoulussa kauppaa ja hallintoa, mutta kun ensimmäiset kirjanpidon kurssit alkoivat, päätin vaihtaa alaa. Tilasin Jyväskylän ja Vaasan yliopistojen suomen kielen pääsykoekirjat, luin paljon ja pääsin sisään vuonna 1999.

Stand upin olemassaolon tajusin, kun muutin Jyväskylään. Tekeminen puhutteli. Aloin haalia kokoon kiinnostunutta jengiä. Suurin osa lähti mukaan ihan pystymetsästä.

Myös minä olen itseoppinut koomikko, sillä erityisesti alussa ei ollut ketään, joka olisi opettanut. Silloin mentiin täysin intuition voimalla. Seisomapaikan perustaminen vuonna 2001 synnytti Jyväskylään oman skenen. Klubi vakinaistui kerran kuussa järjestettäväksi saman tien. Kysyimme joka setin jälkeen, tulisiko yleisö seuraavallakin kerralla. Tulivathan ne.

Suomen kieltä opiskelin lopulta kolme vuotta. En kuitenkaan viihtynyt enkä osannut. Olin muutenkin hukassa, mutta onneksi stand up sytytti henkiin. Aikani yritettyäni jätin opinnot ja vapautin energiaa komiikkaan. Se oli fiksu päätös, josta alkoivat hurjat, komiikantäyteiset vuodet.

En nauti esilläolosta, mutta stand upissa kiehtoo va-paus tehdä, mitä haluaa. Kun tajuaa jonkun jutun toimivan, siitä saa helvetin vahvan olon, joka koukuttaa. Olen tehnyt keikkaa myös ruotsiksi ja englanniksi. Saarijärven pojalle on omituinen trippi, kun pystyy naurattamaan punaposkisia suomenruotsalaisia Svenska Teaternin täydeltä.

Komiikan tekemisessä pahinta on tietynlainen yksinäisyys. Jos kohtaa häpeää, torjuntaa tai pettymyksiä, niitä täytyy pureskella itsekseen. En minä ainakaan osaa käsitellä niitä kovin hyvin vieläkään. Lisäksi huonosti nukkuminen, matkustaminen ja jännittäminen tekevät fyysisesti pahoinvoivaksi. Haluaisin jotain harmonisempaa välillä.

Viimeiset 14 vuotta olen tehnyt stand upia päätoimisesti. Nyt haluaisin alkaa vähentää. Harkitsen muuttavani pois Helsingistä. Siellä asuakseen pitää tehdä paljon töitä, jotta voi maksaa asunnon, jossa asuu, jotta voi tehdä töitä. Why the fuck? Saarijärven aika ei ole vielä, mutta Kuopiota olen miettinyt.

Vaikka minulla ei ollutkaan intohimoa opiskella suomen kieltä, yliopisto puolustaa paikkaansa myös minun kohdallani.

Kun ajautuu yliopistoon ja pääsee sen palveluiden piiriin, voi käydä kuten minulle. Tajusin, että täällä on Ilokivi, joka on mahtava paikka, ja samanhenkisiä tyyppejä. Se mahdollisti monia asioita.

Yliopistoa ei pidä ajatella vain putkena, jonka toisesta päästä tulee ulos ihmisiä paperi kädessä ja sormi suussa. Sen kautta voi löytää sivupolkuja, jotka antavat itselle ja muille paljon.”

 

Teemu Vesterinen

  • Syntynyt 19.9.1977 Kannonkoskella.
  • Opiskeli Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä vuosina 1999–2002.
  • Perusti Seisomapaikkaklubin vuonna 2001.
  • Kiertänyt esittämässä stand upia ympäri Suomen vuodesta 2002.