Ei hakutuloksia.

Teksti  Iiro Kerkelä

Lapsuudeninnolla louhimassa

Jyväskyläläinen Sons of Aeon todistaa, että vanhat koirat oppivat vielä uusia temppuja. Kuva: Marko Kauko

Jyväskyläläinen metallibändi Sons of Aeon on onnistunut pysymään tutkan alla aina debyyttilevyn ilmestymiseen asti.

Melodista death metallia soittavalla Sons of Aeonilla on takanaan vasta muutamia keikkoja. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että bändin debyyttilevy keräsi osakseen suitsutusta ympäri internetiä jo hyvissä ajoin ennen sen ilmestymistä.

Bändistä löytyy nykyisiä Ghost Brigaden ja entisiä Swallow the Sunin sekä Endstandin jäseniä. Kilometrit eivät kuitenkaan ole kyynistäneet soittajia.

”Tulen muistamaan ekat treenit varmaan lopun ikääni. Oli vaan niin kivaa. Nyt on vähän erilainen lähestymistapa treenaamiseen kuin muissa bändeissä. Otetaan vaan pari bisseä ja mennään treenikselle louhimaan”, basisti Tommi Kiviniemi selvittää.

Täysin nollasta Sons of Aeonin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä.

”Alusta asti aloittaminen tuntui vähän samalta kuin silloin, kun aloitti bändeissä soittamista. Tosin nykyään osaa vähän soittaa”, rumpali Pasi Pasanen naureskelee.

”Sellaisella lapseninnolla tämä touhu on mennyt tähän asti. Hauskaa on ollut, ei sitä oikein voi muuten kiteyttää”, Kiviniemi jatkaa.

 

Kaikki sai alkunsa loppuvuonna 2009, kun kitaristit Tapio Vartiainen ja Wille Naukkarinen saivat houkuteltua Pasasen soittamaan rumpuja uuteen projektiinsa.

”Wille puhui muutamaan otteeseen, että olisi tällainen juttu kehitteillä, kiinnostaako. Vastasin, että totta kai kiinnostaa, mutta en ole tällaista ennen soittanut, joten opetellaan sitten. Onhan tämä fyysisestikin paljon vaativampaa”, kymmenen vuotta Swallow the Sunissa hidastelemaan ehtinyt Pasanen kertaa.

Kiviniemellä oli myös ketunhäntä kainalossaan, kun hän ”jätti hakemuksen” basistin paikkaa varten.

”Ollaan soitettu Pasin kanssa viimeksi samassa bändissä joskus yläasteaikoina parikymmentä vuotta sitten. Se ei ole ihan yksi eikä viisitoista tuhatta kertaa, mitä ollaan baarissa puhuttu, että pitäisi soittaa samassa bändissä”, Kiviniemi naureskelee.

Ei siis ollut yllätys, että Pasanen puolsi Kiviniemen ”hakemusta” välittömästi.

 

Sons of Aeonin kaltainen melodinen death metalli nousi pinnalle 90-luvun puolivälissä, kun göteborgilaiset At the Gates, Dark Tranquillity sekä In Flames löivät läpi maailmalla.

”Villellä ja Tapsalla oli muutama valmis biisi, jotka määrittivät hieman sitä linjaa. En tiedä kuinka tarkka visio heillä oli alun alkaen, muuta kuin että melodista ja nopeaa”, Kiviniemi pohtii.

”Eihän tuo nykystandardeilla ole kauhean nopeaa ole kuin meille”, Pasanen nauraa.

”Mutta ehkä sen mieltää siihen, että kun kuuli aikoinaan noita bändejä ensimmäistä kertaa niin se oli maailman extremeintä hommaa”, Kiviniemi jatkaa.

Muutaman vuoden takaisiin promokappaleisiin verrattuna SoA:n levy kuulostaa monipuolisemmalta ja ruotsalaisten esikuvien lisäksi syntyy mielleyhtymiä vanhempaan death metalliin ja moderniin metalliseen hardcoreen.

”Se promo oli aika melodinen paketti ja siihen suuntaan liikaa lähtiessään maalaa itsensä aika nopeasti nurkkaan. Ehkä siinä on kasvanut nälkä syödessä ja sovituspuoli on ollut nyt tuolla treeniksellä, niin paketti on hieman levinnyt”, Kiviniemi sanoo.

 

Saksalaisen Lifeforce Recordsin julkaisema levy nauhoitettiin hieman tavanomaisesta studiotyöskentelystä poiketen seitsemässä eri paikassa. Nauhoituspäiviä tuli kesän aikana noin kuukauden verran.

Rummut äänitettiin Jyväskylässä Studio Watercastlella eikä laulunauhoituksiakaan varten tarvinnut mennä kaverin kotistudiota kauemmas. Kielisoittimet soitettiin nauhalle kotikonstein milloin missäkin. Yhden kappaleen akustiset kitarat ovat löytäneet tiensä levylle Viitaniemen rannalla nauhoitettuna.

Toisin kuin monet muut 2000-luvulla ilmestyneet saman genren levyt, Sons of Aeonin debyytti kuulostaa oikeasti soitetulta.

”Mä olin jotenkin helpottunut, kun puhuttiin miten levy nauhoitetaan. En ole ennen soittanut nauhalle tällaista musiikkia enkä bassoa, joten nyt sai itse rauhassa hakea kulman nauhoittamiseen. Annettiin vaan täysi luotto ja sanottiin, että tuo nauhat kun on valmista. Nautin ihan suunnattomasti siitä fiilistelystä”, Kiviniemi muistelee.

Turhaan viilaamiseen nauhoituksissa ei kuitenkaan jääty, kunhan fiilis välittyy kuulijalle.

”Sitä ei levyä ei ole niin sanotusti soitettu hiirellä. Mielenkiinnolla odottaa millaista palautetta tuo levy saa, kun tuo ei ole mitään nykystandardien kliiniä, viimeisen päälle tuotettua ja millintarkkaa kamaa”, Pasanen vertaa.

”Tosin ei se palaute määritä mitään. Menköön vaikka yksi levy koko maailmassa niin seison sen takana”, Kiviniemi virnistää.

Sons of Aeonin debyyttilevyn julkaisi saksalainen Lifeforce Records. Levy-yhtiön omistaja Stefan Lüdicke tunnustaa fanittaneensa jo pidemmän aikaa jyväskyläläistä Ghost Brigadea, josta löytyy yhteisiä soittajia Sons of Aeonin kanssa. Tästä huolimatta Sons of Aeon sai levytyssopimuksen täysin omilla ansioillaan.

”Olin melko myyty kuultuani bändin demokappaleet. He yhdistelevät mahtavasti erilaisia vaikutteita ja onnistuvat muistuttamaan joistakin 90-luvun suosikkibändeistäni”, Lüdicke sanoo.

Sons of Aeon on samalla yksi lisäys Lifeforcen pitkään suomalaisbändien listaan. Lüdicke ei kuitenkaan myönnä, että bändin kotimaalla olisi ollut merkitystä valinnoissa.

”Suomalaiset bändit ovat lähettäneet parhaimmat demot, joten olen valinnut heidät. Meidän itse asiassa piti lopettaa suomalaisten bändien signaaminen, sillä niitä alkaa olla jo melkoinen määrä, nauraa vuodesta 2000 yhtiötä johtanut Lüdicke.”

 

”En perustaisi levy-yhtiötä vuonna 2013”

Alun perin vuonna 1995 perustetun Lifeforcen historiasta löytyy monta bändiä, joille saksalaisyhtiö on tarjonnut ensimmäisen levytyssopimuksen ja jotka ovat nousseet sen jälkeen maailmanmaineeseen muiden levy-yhtiöiden suojissa. Tällaisia bändejä ovat olleet muun muassa Trivium ja Heaven Shall Burn.

”Olisihan se ollut hienoa saada pitää heidät meillä. Pitää kuitenkin olla realisti ja myöntää, ettei kumpikaan bändeistä olisi kasvanut ilman nykyisiä levy-yhtiöitään ikinä niin suuriksi kuin ne nyt ovat”, Lüdicke toteaa tunnustaen pienen levy-yhtiön taloudelliset realiteetit.

Globaali talouskriisi on koskettanut myös Lübicken yhtiötä.

”Viimeiset pari vuotta ovat olleet todella vaikeita. En varmasti perustaisi levy-yhtiötä vuonna 2013. Digitaalisen myynnin kasvu viime vuosina on helpottanut hieman tilannetta, mutta vanhoihin myyntilukuihin ei silti ole paluuta.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.