Ei hakutuloksia.

Teksti  Mari Laaksonen

Haluan kuulua, haluan kuulua (keskiluokkaan!)

Muinaisina aikoina Nooan arkkiin kerättiin kaksi kappaletta kutakin eläinlajia. Sisäsiittoista kenties, mutta oman syvän viisautensa tarina sisältää. Paljon pahempi tilanne on Seminaarimäellä, missä yksinäinen hippi, punkkari, rappari tai heavy-henkilö saattaa vuosikausia vaellella löytämättä toista, kaltaistaan. Siinä määrin uhanalaisiksi ovat käyneet alakulttuurit tällä mäellä.

Librin kahvilan ikkunasta voit milloin tahansa todistaa nyppääntymättömien villakangastakkien ja istuvien farkkujen pataljoonien jatkuvan läsnäolon. Ikkunapöydässä ikuisen paluun idea saattaakin monille konkretisoitua päättymättömänä kävelymatkana työhaastatteluun, jota ei ole. Joten kysytäänpä kerrankin suoraan: miksi täällä pukeudutaan näin tylsästi?

 

Selitykset ovat moninaiset. Ensinnäkin voidaan kysyä, pystyykö pirstaloitunut postmoderni aika ylipäätään ylläpitämään kommunismin tai hiphopin kaltaisia suuria kertomuksia. Kenties ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta. Toisaalta on mahdollista, että suuret kertomukset elävät, mutta aatteet vain ovat irronneet vaatteista. Sydämen vahvempi sitoumus on tehnyt univormut tarpeettomiksi, kun ideologia on ensin siirtynyt iholle, sieltä ihon alle. Mahdollinen ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole yhtä kuin todennäköinen.

Todellisuudessa kaikki nimittäin ovat matkalla työhaastatteluun. Kaikki haluavat  kuulua keskiluokkaan. Estetiikka kulttuurisen pääoman ilmauksena on luonnollisesti tärkeä kriteeri rekrytoinnissa. Ja vaikkei tässä vaatimattomassa kuulumisen toiveessa olisikaan mitään pahaa, voidaan silti kysyä, ja kysytäänkin: onko se pakko tehdä niin räikeästi?

 

Sillä jos korkeakoulupaikka on jo hankittuna, ja jargonissa saavutettu sujuva akateeminen taso. Jos tulevaisuus mukavassa semiprofessiossa on viittä vaille lukkoonlyöty. Jos terveelliset ruokailutottumukset ja virkistävä liikuntaharrastus ovat jo integroituneet osaksi omaa arkea. Niin ei kai siinä välttämättä edes tarvita villaneuletta farkkujen matkaan. Kyllä minä ainakin uskon vähemmälläkin. Täällä halutaan kuulua keskiluokkaan.

Mari Laaksonen

Matematiikan opiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *