Aamuyöstä ilmestyvä Iltalehti on löytänyt Saksasta, Mendenin kaupungista virkamiehen, joka sanoo vetelehtineensä työssään neljätoista vuotta tekemättä juuri mitään. Lehdessä suomalaiset työntekijät kertovat velttoilustaan. ”Roikun netissä, istuskelen kollegani kanssa, suunnittelen lomamatkoja, odottelen ruokatuntia, lasken päiviä lomaan.”
Keskustelusivuilla ihmiset sättivät laiskoja työtovereitaan. Laiskat työtoverit ärsyttävät, herättävät kaunaa.
Sunnuntaisuomalainen selvitti taannoin, että työpäivästä yli 2 tuntia menee netissä surffaamiseen. Työnantajapiireissä on viritelty paniikkia, joka on heiveröistä teeskentelyä. Selvitys kertoo, että eniten surffailevat yrittäjät ja johtajat. Ajankäytön hallinta on helppoa pyramidin huipulla. Hiostus on suunnattu suoritusportaaseen.
Luulimme, että teknologia vapauttaisi ihmisen raadannasta. Mutta ei. Työ ja vapaa-aika ovat sulautuneet, töitä tehdään kotona, irtisanomiset uhkaavat, työväki vähenee, työtaakka kasvaa, sairastellaan, pillereitä napsitaan. Työtä ei jaeta tasan (6 tuntisella päivällä). Yhdet näännytetään hengiltä, toiset jäävät työttä, tai pakotetaan palkattomiin pakkotöihin (320 000 henkeä v. 2008).
Yksitoikkoisissa ja alipalkatuissa töissä lusmuilu on hiljaista protestia. Työväenliike on luopunut työajan lyhentämisestä. Se taipunee elinikäisen työajan pidentämiseen.
Elämä, henki ja terveys uhrataan osakesijoittajien lompakolle. Vapauden ala supistuu, kurjuus kukoistaa. Työelämän uudistaminen ei etene: työstä on tullut perverssi uskontunnustus.
Työväenlaulu veisaa: ”Työ on kunniamme, työ on vapautemme.” Vaan isäntämentaliteetti vallitsee ja ay-liikkeeltä on katkottu syömähampaat; taisteluhenki, kunnia ja vapaus.
D.H. Lawrence kirjoitti: ”Työ on juuri se, jota ihmisillä on ollut liikaakin./Lakkautetaan työ, jätetään työ historiaan!/ Touhuaminen voi olla hauskaa ja ihmiset voivat nauttia siitä; silloin se ei ole työtä./Tehdään siis niin! Tehdään vallankumous huvin vuoksi!”