Orwellilainen doublethink– ja newspeak– johdannainen kaksoispuhe voi hyvin. Kaksoispuhetta eivät faktat rajoita reaalimaailman syrjäydyttyä kielellisen todellisuuden tieltä. Ennen mainoksissa sai sopivasti liioitella, jäi kuluttajalle oivaltaa mainospuhe mainospuheeksi.
Terveysväitteiden pitää olla tieteellisesti todistettuja. Mainostajan onneksi tieteelliseksi voi tituleerata myös julkaisuja, joiden piirissä saa esittää ”omia totuuksia”. Jokaisen ihmisen ”oma totuus” onkin kaksoispuhekieliopin keskeisiä aksiomeja, sillä kukaan ei kiistä, että minulla on oma totuus.
Kaksoispuheen elämänlähteeksi on osoittautunut markkina-alan puhe, jota voidaan soveltaa kaikkeen. On kätevää kun tarvitsee vähemmän sanoja. Ennen oli opiskelijoita, asukkaita, ihmisiä, potilaita ja rikollisia, nykyisin kaikki ovat asiakkaita. Lapsista tehdään parentaalisten yksikköjen asiakkaita; kansalaiset ja äänestäjät redusoituvat yhteiskunnan asiakkaiksi, ystävistä ja puolisoista tulee myös asiakkaita.
Kaksoispuhe käy virkamiehillekin. Voi olla sitä mieltä että kaupunkimme tarvitsee megalomaanisen fallossymbolin rakennuksen muodossa maamerkiksi (tai ainakin rakennusliikkeen mieliksi). Samalla voi olla sitä mieltä että eräs hirsimökki on aivan liian iso, ja että se pitäisi purkaa jostain syystä. Ristiriidat eivät rajoita kaksoispuhujaa politiikassakaan; voi hehkuttaa yliopistojen autonomiaa ja teettää yliopistojen auditointeja ja muuta joutavaa.
Loppukevennykseksi sitaatti aiheesta ”riippumaton kaksoispuhemerkityksessä”: ”Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on riippumaton asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on avustaa korkeakouluja ja opetus- ja kulttuuriministeriötä korkeakoulujen arvioinneissa. Arviointineuvosto toimii ministeriön yhteydessä. Toimikaudeksi kerrallaan nimitetyn neuvoston jäsenet edustavat yliopistoja, ammattikorkeakouluja, opiskelijoita ja työelämää.” ( http://www.kka.fi/ )