Ei hakutuloksia.

Erään huumekaupan anatomia

16 kiloa hasista vei Jyväskylän yliopiston lehtorin vuosiksi vankeuteen. Näin bisnes pyöri Suomen Ateenassa.

Se oli onnistunut jo monta kertaa aikaisemmin, joten miksei nytkin. Mercedes-Benz lipuu pois lautan autokannelta Travemünden satamassa Lyypekissä. Tällä kertaa lehtorin kännykässä on liittymä, jonka numeron hänen tuttavansa ja työtoverinsa tuntevat, mutta se ei ole ainoa.

Kolmea päivää ennen autolautan lähtöä Helsingistä hän on hankkinut itselleen uuden prepaid-liittymän. Siitä on tehty yksi soitto hollantilaiseen puhelinnumeroon, jonka poliisi myöhemmin jäljittää amsterdamilaisen coffee shopin numeroksi. Ei ole sattumaa, että lehtorin Mersun nokka kääntyy Lyypekistä kohti Amsterdamia.
Mukana on myös liittymä, jolla hän pitää yhteyttä vain yhteen henkilöön, keski-ikäiseen jyväskyläläisyrittäjään. Keski-Suomessa ikävä on kova, sillä kesken matkan yrittäjä lähettää lehtorille tekstiviestin tähän salaiseen numeroon: ”Milloin pukki tulee?”

Amsterdamissa lehtori majoittuu kolmen tähden hotelliin Damin aukion reunamille. Täällä liittymäkokoelma täydentyy vielä yhdellä, kun mukaan tarttuu paikallisen operaattorin prepaid. Visiitti kaupunkiin jää kuitenkin lyhyeksi, sillä jo yhden yön jälkeen edessä on paluumatka. Hän ei palaa samaa reittiä, vaan nousee Lyypekissä Malmön-lauttaan ja jatkaa Tukholmasta Turkuun.
Kotimatkalle auton takakontti on täyttynyt ja siellä makaa kymmenen pahvipakkausta viiniä. Hollannissa ne on kuitenkin avattu ja valutettu tyhjiin. Laillinen päihde on vaihtunut laittomaan, sillä pakkaukset on täytetty hasiksella ja sinetöity uudelleen näyttämään koskemattomilta.
Määrä ei ole pieni, sillä kymmeneen viinitonkkaan on ahdettu kymmenen kiloa tiiviisti pakattua kauppatavaraa. Pakkaukset eivät siis hölsky kovassakaan merenkäynnissä.
Lehtori noudattaa varotoimenpiteitä, mutta kiinnijääminen ei tunnu mahdolliselta vaihtoehdolta. Sen todistavat hatarasti kyhätyt hätävalheet, joita hän joutuu poliisille kuulusteluissa kertomaan.
Eletään lokakuun loppua syksyllä 2010. Vaikka lehtori ei vielä tiedä sitä, ovat hänen hasiskauppansa tulossa tiensä päähän.

Ei lehtori tietenkään ollut ensimmäistä kertaa Hollannissa noutotöissä. Harva aloittaa bisneksiään kymmenellä kilolla, eikä niin tehnyt lehtorikaan, sillä matka oli hänelle jo ainakin neljäs.
Määrät kasvoivat säännöllisesti. Tammikuussa 2009 reitti oli sama kuin viimeiseksi jääneellä matkalla, mutta mittaluokka oli eri. Lehtori osti silloin Hollannista kilon hasista, josta hän maksoi 6 600 euroa eli reilut kuusi euroa grammalta.
Elokuussa 2009 määrä kaksinkertaistui ja maaliskuussa 2010 lehtorin auton kyydissä Suomeen matkasi jo kolme kiloa hasista. Toimintatapa oli aina sama: autolautalla Lyypekkiin ja huumeet omalla autolla Jyväskylään.
Lehtori käytti hasista itse aktiivisesti, muttei kilokaupalla, vaikka kertoikin kuulusteluissa poltelleensa 1980-luvulla Intiassa kymmenen grammaa päivässä. Tarkoitus oli siis tehdä rahaa. Oppia bisnekseen hän haki myös kirjoista. Lehtorin hyllystä löytyi Drug Smuggling: The Forbidden Book, yhdysvaltalainen opaskirja huumekauppaan.
Lehtori oli vuokrannut itselleen tallelokerot kahdesta eri pankista. Niissä hän säilytti sekä huumeita että niiden myymisestä saatuja rahoja. Kun huumekaupan volyymi kasvoi, täytyi toinen tallelokero vaihtaa suurempaan.

Lehtori siis huolehti maahantuonnista, mutta levittämiseen hän ei juuri puuttunut. Siitä vastasi keski-ikäinen jyväskyläläisyrittäjä. Miehet olivat tunteneet toisensa jo vuosia, ja heillä oli tapana tehdä pientä vaihtokauppaa huumeilla: toisinaan marihuana vaihtui hasikseen, toisinaan toinen tarjosi ravintolaillan vastineeksi poltteluista. Yrittäjän elämään kuuluivat satunnaisesti myös muut laittomat päihteet, kuten amfetamiini ja rauhoittavat lääkkeet.
Yrittäjä pyöritti muutaman työntekijän lvi-firmaa, joka oli kannattava, mutta ei lähelläkään kultakaivosta. Lisärahalle oli siis perheellisellä miehellä tarvetta, varsinkin kun myös oma sangen aktiivinen käyttö täytyi rahoittaa.
Yrityksen pakettiauto kiersikin usein tekemässä myös sivubisnestä. Toimialaan kuului hasiksen lisäksi muitakin suomalaisten suosikkipaheita, sillä yrittäjä kauppasi tuhansia purkkeja nuuskaa ja satoja laatikoita mietoja alkoholijuomia. Osan näistä yrittäjä toi itse ulkomailta, osassa hän toimi ainoastaan välimiehenä.

Hasiskaupan perusyksikkönä oli kahden sadan gramman levy, joita lehtori oli tuonut Suomeen ja kauppasi eteenpäin. Hän peri hasiksesta yrittäjältä kymmenen euroa grammalta, ja seuraavalle portaalle mentäessä hinta oli kohonnut yleensä 11–12 euroon. Kauppaa käytiin pitkälti velaksi, ja rästejä maksettiin pitkin matkaa.
Yrittäjä sopi kaupoista sekä kasvotusten että puhelimitse. Hasikset siirtyivät eteenpäin ympäri Jyväskylää: Laajavuoren laskettelukeskuksen parkkipaikalla, Keljon marketeilla, yrittäjän kotipihalla, K-Market Ruokavinkin pihalla, Kauppatorilla, Kuokkalan ostarilla, Cygnaeuksenkadulla…
Puhelinkeskusteluissa huumeet olivat kuin muinaissuomalaisten karhu, josta ei saanut vahingossakaan puhua oikealla nimellä. Kiertoilmaisuja oli lukuisia, aivan kuten metsän kuningastakin kutsuttiin kontioksi, otsoksi tai mesikämmeneksi.
Kun eräs asiakkaista halusi 200 grammaa hasista, hän kyseli yrittäjältä ”kakssatasia ilmanvaihtokanavia”. Yleisin tapa oli viitata huumeisiin veikkaustermein. Jos yrittäjä halusi hakea lehtorilta myytävää, saattoi tekstiviestillä lähteä kysymys hyvästä päivästä pitkävedon tekemiselle. Ja kun kauppatavaraa ei ollutkaan sovitusti saatavilla, siirtyivät varmat kohteet seuraavalle viikolle tai vedot muuten vain kaatuivat.

Asiakas: ”Mites menee?”
Yrittäjä: ”Mitäs tässä, just kävin…Jypin peliin lapun tekemässä.”
Asiakas: ”Ahaa.”
Yrittäjä: ”Et tota, ei oo, en vielä kuullu, kuullu siitä mestareittenliigapelistä.”

Yrittäjän asiakkaat olivat sujuvasti sekaisin nuoria ja vanhoja, tuttuja ja puolituttuja, maahanmuuttajataustaisia ja kantasuomalaisia. Moni osti osan omaan käyttöönsä ja kauppasi loput eteenpäin. Alkuperäinen Hollannissa maksettu hinta oli viimeistään tässä vaiheessa yli kaksinkertaistunut, sillä neljännen portaan asiakkaat saivat maksaa hasiksestaan jo viitisentoista euroa grammalta.
Osa kanta-asiakkaista oli myös alaikäisiä, mutta sitä yrittäjä ei tiennyt, koska nämä liikkuivat sujuvasti ravintolamaailmassa ja saapuivat tapaamisiin autolla. Erään nuoren asiakkaan ikä paljastui hänelle vasta vähän ennen kiinnijäämistä, koska tämä joutui täyttämään virallisiin papereihin sosiaaliturvatunnuksensa. Papereita tarvittiin, sillä yrittäjä aikoi ottaa nuorukaisen oppisopimuskoulutukseen yritykseensä. Toinen alaikäinen puolestaan tilasi pilveä 18-vuotisjuhlilleen.

Lehtorin Mercedes saapuu Jyväskylään lokakuun 29. päivä vuonna 2010. Viinipakkaukset on avattu ja huumeet pakattu vähemmän huomiota herättävään laukkuun. Auto jää Sokoksen parkkihalliin ja lehtorin matka jatkuu jalan viereiseen Osuuspankin konttoriin, jossa hän vierailee tallelokerollaan.
Laukusta siirtyy lokeroon osa huumeista, muttei kaikki. Kompassilta matka jatkuu Kauppakatua ylös kohti Kirkkopuiston kulmaa ja Nordean konttoria. Sielläkin lehtorilla on tallelokero, jonne hän säilöö hasista kolmeen Marimekon pahvilaatikkoon. Kumpaankin tallelokeroon jää kilokaupalla huumeita, mutta silti sitä riittää vielä kotiin vietäväksi.
Ja sitten kaikki on ohi. Poliisi ottaa vielä samana päivänä kiinni sekä lehtorin että yrittäjän. Heidän puhelimiaan on kuunneltu, tilitapahtumiaan seurattu ja tapaamisiaan videokuvattu. Kumpikin viettää seuraavan yön Jyväskylän pääpoliisiasemalla ja joutuu kuulusteltavaksi.

Ensimmäisissä kuulusteluissa lehtorin selitys kymmenen kilon huume-erälle on surkea. Hän kertoo varastaneensa viinipakkaukset saksalaisella parkkipaikalla tuntemattoman pariskunnan pakettiautosta vailla tietoa niiden todellisesta sisällöstä. Yrittäjä sen sijaan puhuu poliisille huumekaupasta avoimesti.
Oikeudenkäyntiä lehtori joutuu odottamaan Kuopion vankilassa. Helmikuussa 2011, vähän ennen käräjien käynnistymistä, lehtoria kuulustellaan ties monettako kertaa. Mieli on apea.

”Kaduttaa mitä on tullut tehtyä. Harmittaa olla rikollisten keskellä.”

Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi lehtorin kolmeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen törkeästä huumausainerikoksesta. Yrittäjälle tuomittiin vuosi ja yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta samasta rikoksesta. Kumpikin tunnusti tekonsa. Juttu perustuu oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja poliisin esitutkintamateriaaliin.


Harri Ahola

  1. Jarno Liski

    OIKAISU: Artikkelin varhaisemmassa versiossa luki ”Miesten elämään kuuluivat satunnaisesti myös muut laittomat päihteet, kuten amfetamiini ja rauhoittavat lääkkeet”. Kyseessä on virheellinen tieto. Lause on nyt korjattu esitutkintamateriaalin mukaisesti muotoon ”Yrittäjän elämään kuuluivat…”. Lehtori ei Jylkkärin tietojen mukaan ole kannabiksen lisäksi ollut tekemisissä muiden laittomien päihteiden kanssa.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. manu

    Itselläni on 16 ja puoli vuotias tyttö joka on sotkeutunut pahasti noihin pilvikoukeroihin, varmaankin myös siihen spiceen…on tosi paskamaista seurata tytön
    kierrettä kun itse ei osaa tehdä mitään mikä saisi käytön loppumaan.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *