Guggenheim paisuttaisi suomalaista itsetuntoa, joka on alamaissa. Jääkiekon ilmaveiveivit kaukalossa ja lentokentällä eivät riitä.
Olemme yhä kaukana kirkonmäeltä, vaikka torni näkyy jo poudalla. Nyt tarvitaan Gugge.

Hieman vaikeaselkoista mekanismia valaisee esimerkki: Kaverukset läksivät saatille, mutta vain toisella oli tyttökaveri. Toinen odotti yön pakkasessa ja kysyi aamulla: ”Saitko?” Kaveri vastasi ”Joo!” Tähän toinen: ”Ei sitten tultu turhaan!”.

Kun rakennamme sadoilla miljoonilla tilat ja maksamme vuosittain kymmenet miljoonat Gugge- säätiölle lisenssistä ja ylläpidosta, itsetunto tihkuu kapillaarisesti harvaanasuttuun maahan. Airuet toitottavatGuggen menestystä kaukaisimmissakin kylissä. Uutinen saavuttaa myös Konginkankaan King Kongin istuskelemassa Kestibaarissa. Kingin katse siirtyy hitaasti kaljalasista kirpputorilta ostettuun järvimaisemaan. King peri mummolta kopeliinin Taistelevat metsot. King äänesti sitä vuonna 2006 Ateneumin Maamme taulu – äänestyksessä. Se tuli kolmanneksi.

King odottaa kärsimättömänä, saadaanko Katajanokalle Guggen kohuttu moottoripyöränäyttely. King oli nähnyt moponäyttelyn Laukaan markkinoilla vuonna 2007. Viime kesänä King ajeli höyryjunalla (ja lättähatulla) Suolahden Höyrytapahtumassa. Kingillä on kotona kaksi moottorisahaa, Huksvarna ja Homelite. Ne hän voisi lahjoittaa Guggelle. King ei itse niitä enää tarvii. Toisesta puuttu ketjukin.

Oltuaan 7 vuotta työttömänä mitta on täysi: – Jo riittää jahkailu ja kulttuurivastaisuus! Valtio mukaan, jotta King voi veroistaan rahoittaa Guggea, kuten muutkin. Hiukan balsamia itsetunnon kolhuihin! Onko liikaa vaadittu, häh? King jaksaa toki odottaa, kunhan ministeri Kuseniina ei mene ja lantraa vettä keskikaljaan! Toki King on oppinut Duudsoneista, että mies kestää munille potkimista, tikanheittoa perseeseen ja vaikka pään upottamista vessan pyttyyn .
King ajattelee, että kestää työttömyyden, rahattomuuden, jonottamisen terveyskeskukseen, sossun ahdistelut ja jopa keskikaljan lanttaamisen– jos Gugge vain saadaan.

Siihen asti: Ollaan Duudsoneita!


Pekka Manninen