Eva Louhivuori ja hänen miehensä Manu matkustivat ja työskentelivät ympäri
Eurooppaa puoli vuotta. Se elämä synnytti nettiblogin ja matkalaukullisen musiikkia.
Jyväskylästä kotoisin oleva Eva Louhivuori tapasi Manunsa, ranskalaisen Manu Laudicin, kun pari opiskeli musiikkia samanaikaisesti Bostonissa. Heistä tuli pari, joka sairastui jenkkiähkyyn. He halusivat pois.
”Suunnittelimme muuttoa Lontoo-seen. Lähdimmekin sinne katselemaan asuntoja. Tuhlasimme ja söimme hyvin, mutta pian fiilikset alkoivat laskea. Tuntui, että tämä ei ole se meidän juttu”, Eva aloittaa tarinansa ja hörppää kahvia Jyväskylän Salsa Orkidean pöydässä.
Manu ja Eva suuntasivat Lontoosta Etelä-Ranskaan Manun isän luo. He pohtivat siellä, mitä tekisivät. Manun isä ehdotti, että pari lähtisi matkustelemaan. Mikään ei pidättelisi nuoria ja lapsettomia.
”Niin me sitten ostimme asuntoauton ja lähdimme.”
Eva ja Manu matkasivat eurooppalaisilla luomumaatiloilla. He tekivät töitä ja saivat vastineeksi ruokaa ja yösijan. Matkasta syntyi lauluja, myös nettiblogi Travel in music, jonne Eva ja Manu päivittivät musiikkivideoita. Näin blogin seuraajat matkustivat heidän kanssaan. Näkivät, miten oliiviöljyä tehdään, miten maatiloilla eletään ja miten henkeäsalpaavia maisemia maailma tarjoaa.
”Blogista tuli ihmeen suosittu. Ensin lukijoita oli muutama kymmenen, lopulta satoja”, Eva kertoo.
Lauluissa yhdistyvät tarinat ja fiilikset. He tapasivat ihmisiä, jotka elivät Evan sanoin hurjalla tavalla. Oli mies, joka ei uskonut henkisiin asioihin. Hän oli Evan vastakohta, ja he tapasivat väitellä henkisyydestä.
”Hän mietti, että elämme vain elämämme, minkä jälkeen kaikki loppuu. Mies oikein hyökkäsi mun mielipiteitä vastaan. Siitä syntyi Feet in the water -biisin kohta ”He felt safe with a loaded gun.”
Eva kertoo, että maatiloilla heidät otettiin lämpimästi vastaan. Matkalta löytyi useita ystäviä, joihin Eva kertoo pitävänsä yhä yhteyttä.
”Kerran tosin olimme kummallisen naisen luona. Hän kutsui itseään hyvin ekologiseksi, vaikka eli suuressa kartanossa keskellä kaupunkia. Naisella oli pieni pläntti, jossa viljeli maissia ja käytti kemikaaleja. Hän korosti sitä ekologisuuttaan, kun osti vaikka luomujogurtin.”
Eva muistelee erityisen lämpimästi Ranskan Pyreneillä elänyttä eläinsuojelijaa.
”Se oli sellanen James Bond -tyyppi”, hän nauraa.
Evan mukaan miehen ansiosta Ranskassa on lopetettu yli 15 eläimiä huonosti kohdellutta sikatilaa.
”Hän meni tiloille ja oli ystävällinen. Tutustui tilallisiin ja pääsi näkemään, mitä tiloilla tehdään. Hän kuvasi salaa ja vei nauhat poliisille. Siisti tyyppi.”
Pariskunta palasi Suomeen, Helsinkiin, viime huhtikuussa kierreltyään puolisen vuotta.
”Se tuntui niin oudolta. Oli kummallista, kun oli avaimet muuallekin kuin autoon”, Eva muistelee.
Keväällä Evalta ja Manulta ilmestyy levyllinen tunnelmia matkalta. Eva piti koko reissun ajan päiväkirjaa, jonka merkintöjen pohjalta hän on kirjoittanut myös uusia biisejä. Nyt on ollut aikaakin eri lailla kuin tien päällä.
”Manun kanssa meillä on tosi kova luottamus nykyistä bändiämme kohtaana. Jengikin tykkää. Toivomme, että saisimme tehtyä hyvän levyn ja pääsisimme kiertämään ympäri maailmaa ja jakamaan musiikkiamme.”
Kiikarissa on muutto Pariisiin.
”Ei me oikein malteta olla Suomessa.”
Elina Mäenpää
toimittaja@jyy.fi