Ei hakutuloksia.

Maisteri vailla valkolakkia

Tuomas Leinosen peruskoulun päättötodistusta ei kehtaisi kehystää. Lukio on käymättä, mutta Orimattilassa odottaa
työ opettajana

Kuva: Tommi Puska
Kuva: Tommi Puska

Tuomas Leinosta ei peruskoulussa kiinnostanut. Päättötodistuksen keskiarvo keikkui kuuden kieppeillä, ja lukio jäi väliin. Pahis?
Joulukuussa Leinonen valmistuu maisteriksi. Työpaikka aineenopettajana on valmiina Orimattilassa, Lahden lähellä.
Hän on oiva esimerkki siitä, että aina kannattaa yrittää.
”Mulla on kaksi ammatillista tutkintoa: puuseppä ja musiikkiteknologi. Vuonna 2005 ajauduin kuitenkin koulunkäyntiavustajaksi. Sitten sain opettajan sijaisuuksia ja kipinä iski”, Leinonen kertoo.
Kalju, tatuoitu ja äärimmäisen mukavan oloinen mies taannoin kapinoikin opettaja-ajatusta vastaan. Hän ei seuraisi opettajavanhempiensa jalanjälkiä. Leinonen uskoi yli parikymppiseksi musiikin olevan hänelle se oikea juttu. Alan raadollisuus kuitenkin vavisutti haavetta toimia musiikkialalla.
”Sain vuoden työn liikunnan ja teknisen työn tuntiopettajana. Silloin päätin, että haen opiskelemaan yliopistoon”, nyt Tuoni-yhtyeessä bassoa soittava Leinonen sanoo.
Leinonen ehti päntätä 100 opintopistettä avoimessa yliopistossa ennen kuin aloitti yleisen kasvatustieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Hän huomasi pärjäävänsä ja vieläpä hyvin.
”Arvosanat menivät avoimessa hyvästä kiitettävään, vaikka tentteihin valmistautuminen ei aina vaatinut kauheasti vaivannäköä. Yliopistossa mietin, että jumankauta, eihän tää ole niin vaikeaa. Kyse oli peruskoulussa ollut vain kiinnostuksen puutteesta.”

Leinonen on päässyt opiskelemaan pelkän valintakoemenestyksen perusteella. Hänestä se on oikeudenmukaista. Annetaan mahdollisuus, eikä tuomita sen perusteella, miten on opintiensä nuorena hoitanut.
”Olisi hyvä, jos useammissa tiedekunnissa olisi sama käytäntö, se, ettei koulumenestys vaikuttaisi valintaan. Suurin osa ylipistolaisista on käynyt lukion ja tiennyt jo siellä menevänsä korkeakouluun. Joillekin alakin on selvillä. Se ei välttämättä takaa menestystä yliopistossa. Työkokemus ja elämänkokemus ovat tärkeitä. Ja tunne siitä, että tietää, mitä on tekemässä”, Leinonen miettii.
Leinosen mukaan opiskelijan työkokemuksen voisi huomioida vielä paremmin yliopistoissa. Ettei kokeneen tarvitsisi käydä alusta alkaen läpi samoja asioita kuin alan ensi metrejä tapailevien.
Leinonen kertoo saaneensa työelämässä ja opettajilta vain positiivista palautetta. Hyvähän se on, että yliopistossa on eritaustaisia opiskelijoita.
”Kyllä mä hakiessani tiesin olevani riittävän hyvä. Mietin vain, miten opettajat mahtavat suhtautua”, Leinonen sanoo.


Elina Mäenpää


toimittaja@jyy.f

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.