Ei hakutuloksia.

Leikatkaa ennustuksia

Ennakkoäänestys alkoi tämän lehden mennessä painoon. Jos ehdokkaiden lupauksia olisi uskominen, pitäisi opintotuen olla pian indeksiin sidottu. Peräti 94 prosenttia tavoitetuista ehdokkaista halusi opiskelijajärjestöjen kyselyssä opintotuen seuraavan elinkustannusten nousua heti vuoden 2012 alusta lähtien.
Yksimielisiä tunnutaan olevan myös siitä, että leikkauksia on tehtävä – onhan valtakunnassa 10,5 miljardin kestävyysvaje.
Tosin usein unohtuu, että kestävyysvaje on arvio siitä, kuinka paljon Suomen menot ylittävät tulot 39 vuoden päästä, vuonna 2050. Kymmenen miljardin summa on pyörinyt keskustelun keskipisteessä siitä huolimatta, että jokainen ymmärtää, miten epävarma tuollainen ennuste on. Valtiovarainministeriö joutui hiljattain korjaamaan ennustettaan pelkästään tämän vuoden talouskasvusta 2,9 prosentista 3,5:een.

Sieltähän ropsahti Suomi-neidon sukanvarteen miljardin verran lisärahaa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuore arvio nosti kasvuennusteen jo 3,8 prosenttiin. Taas puoli miljardia lisää!
Media pyrkii huolehtimaan äänestäjän kuluttajansuojasta ja tivaamaan ehdokkailta ja puolueilta selkeitä vastauksia. Yksinkertaiset vastaukset vaativat yksinkertaisia kysymyksiä. Ne vaativat pohjaoletuksia ja reunaehtoja. Siitä 10,5 miljardia euroa.
Varjopuolena selkeällä kysymyksenasettelulla on luotu kansalaisille kuva 10,5 miljardin ammottavasta aukosta. Niinpä enää ei keskustella siitä, pitäisikö leikata, vaan mistä pitää leikata.

Kevään 2011 leikkausvaalien tunnussana on kestävyysvaje. Viime kuntavaalien muotitermi oli jakovara. Nähtäväksi jää, kestääkö kestävyysvaje aikaa jakovaraa paremmin. Tarkoitukseni ei ole ylioppilaan papereilla viisastella ministeriön huippuekonomien työn tarkkuudesta, eikä oikeastaan arvioon takertuneen median tai poliitikkojen toiminnastakaan.
Onhan arvio sitä paitsi ihan järkevän kuuloinen. Hyvinkin järkevän kuuloinen, jos vertaa sitä kuvitteelliseen valtiovarainministeriön kestävyysennusteeseen 39 vuoden takaa vuodelta 1972: Neuvostoliiton hajoaminen romahduttaa talouden, mutta onneksi vuonna 1971 esitellyistä autopuhelimista kasvaa biljoonien markkojen bisnes, jossa maailman suurimmaksi peluriksi nousee suomalaisen kumi- ja kaapelitehtaan elektroniikkaosasto.

Jarno Liski
paatoimittaja(at)jyy.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *