Kaupunginkirjaston lukulaitteisiin riittää luettavaa etenkin, jos kotimaisen nykykirjallisuuden korkea hinta ei haittaa.
Sähköinen kirja yleistyy englanninkielisessä maailmassa. Internetin kirjajätti Amazon kertoi viime kuussa, että sen Kindle-lukulaitteelle tarkoitettujen sähköisten kirjojen myynti ohitti ensimmäistä kertaa pokkareiden myynnin. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että Amazonin pokkarimyyntikin kasvoi alkuvuodesta.
Kovakantiset kirjat jäivät Amazonilla Kindle-kirjojen jalkoihin jo viime vuoden kesällä.
Myös Jyväskylässä sähkökirjat ottivat harppauksen eteenpäin maaliskuun alussa, jolloin kaupunginkirjasto alkoi lainata lukulaitteita asiakkaille. Kirjasto on hankkinut koekäyttöön kolme kappaletta lukulaitteita.
Amazonin Kindle-laitetta kirjastolla ei ole. Tarjolla on Sonyn, Nebookin sekä Cybookin laitteet. Lainattavia e-kirjoja kirjastolla ei vielä ole, mutta tekijänoikeusvapaita kirjoja laitteisiin on saatavilla runsas ja ilmainen valikoima internetistä. Joitakin niteitä on kirjaston laitteisiin ladattu jo valmiiksi.
Jylkkäri sai kokeiltavakseen kaupunginkirjaston Sony PRS-650 -lukulaitteen. Ohut normaalin pokkarin kokoinen lukulaite painaa runsaat 200 grammaa.
Kuuden tuuman kosketusnäyttö on miltei koko laitteen kokoinen. Laitteen sanotaan vetävän muistiinsa noin 1 200 kirjaa, minkä lisäksi muistia on mahdollista laajentaa SD-korttipaikan avulla.
Lukulaitteen näyttö on miellyttävä lukea. Näyttö on hyvinkin paljon paperin kaltainen. Sitä ei ole taustavalaistu. Näyttöä mainostetaan heijastamattomaksi, ja sitä se onkin ainakin aikakauslehtipaperiin verrattuna. Silmät siis kestävät hyvin pidemmänkin lukutuokion.
Kosketusnäyttö sen sijaan tuntuu turhalta lisältä. Se ei ole kovinkaan herkkä, ja sivujen kääntely sekä valinnat onnistuvat miltei paremmin näppäimillä kuin näyttöä pyyhkimällä ja tökkimällä.
Laitetta voidaan käyttää Sonyn oman ohjelmiston avulla tai muistitikun tavoin siirtelemällä halutut tiedostot sopiviin kansioihin laitteen muistiin. Ainakin jälkimmäisellä tavalla kirjojen lisääminen oli helppoa.
Suomenkielistä nykykirjallisuutta ei tosiaan kirjastolla ole laitteeseen tarjota.
Suomalaiset kirjakaupat pitävät niin ikään e-kirjojaan poskettomissa hinnoissa. Niin Anttilan, Akateemisen kuin Suomalaisenkin verkkokaupoissa uudesta kotimaisesta kirjallisuudesta saa pulittaa tyypillisesti yli kaksikymppiä.
Ulkomaisilta kustantajilta löytyy parempia tarjouksia, mutta esimerkiksi pokkarikustantamo Penguin veloittaa kirjoistaan niin ikään tyypillisesti 5–14 puntaa eli 6–15 euroa.
Sähkökirjojen kysynnästä ja hintojen kalleudesta kertonee sekin, että piraattisivustot tulvivat englanninkielisiä kirjapaketteja.
Laillistakin materiaalia on kuitenkin tarjolla, sillä monista klassikoista ovat tekijänoikeudet vanhentuneet.
Tekijänoikeusvapaata kirjallisuutta on digitoitu Project Gutenberg -sivustolle, josta löytyy suomeksikin yli 500 teosta. Kaikki ovat ladattavissa myös laitteille sopivassa epub-muodossa. Englanniksi tekijänoikeusvapaata materiaalia on tietenkin tarjolla moninkertaisesti.
The Atlanticin tai Vanity Fairin kaltaiset englanninkieliset aikakauslehdet ovat niin ikään ottaneet tavakseen puskea verkkoon ilmaiseksi valtavat määrät pitkiä, kovalla rahalla sekä ammattitaidolla kirjoitettuja juttujaan.
Niiden lukemiseen voi suositella Instapaper-palvelua, joka automaattisesti yrittää siivota tekstit mainoksista ja muusta sälästä mahdollisimman helppolukuisiksi.
Palvelu tarjoaa mahdollisuuden tallentaa mielenkiintoisia juttuja luettavaksi myöhemmin. Nykyisin Instapaperiin on myös lisätty toiminto, jonka ansiosta selaimesta yhdellä klikkauksella tallennetut jutut on mahdollista saada epub-muodossa lukulaitteelle luettavaksi.
Kirjastoistakin e-kirjoja pystyttäneen jonakin päivänä lainaamaan, kunhan kustantajien kanssa päästään sopimukseen lainaamisen ehdoista.
Kustantajien ansaintalogiikan kannalta olisi tarpeellista saada aikaan järjestelmä, jossa kirjastot maksavat lisensseistä sen mukaan, montako kopiota samasta teoksesta voi samanaikaisesti olla lainassa. Toisella puolella tällainen keinotekoinen niukkuuden luominen taas nähdään kehityksen jarruttamisena.
Opiskelija saa laitteella kulkemaan näppärästi pinkan opinnäytteitä ja artikkeleja matkalla mukana. Laite tukee myös pdf-tiedostomuotoa, jossa gradut ja väitöskirjat ovat saatavilla.
Samoin monet yliopiston artikkelitietokannat pystyvät tulostamaan pdf-kopion artikkeleistaan.
Jarno Liski
paatoimittaja(at)jyy.fi