Ei hakutuloksia.

Ruotsi luopui automaatiojäsenyydestä

Kuva: Johannes Kaarakainen
Kuva: Johannes Kaarakainen

Viime syksystä lähtien ruotsalaisten opiskelijoiden ei ole enää ollut pakko kuulua ylioppilaskuntaan. Uusi laki on tuonut valinnanvapauden opiskelijoille, mutta pakottanut ylioppilaskunnat etsimään rahanlähteitä muualta. Opetusministeri Henna Virkkusen mielestä automaatiojäsenyys on paras tapa rahoittaa ylioppilaskuntien toimintaa.

Viime keväänä Ruotsin ylioppilaskunnat miettivät kuumeisesti tapoja, joilla houkutella opiskelijoita niiden jäseniksi jatkossakin.
Ruotsin valtiopäivät oli nimittäin päättänyt poistaa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden 1. heinäkuuta alkaen.
Göteborgin ylioppilaskunnan puheenjohtaja Emelie Arnessonin mielestä lakimuutos on hyvä asia.
”Vanha laki oli yhdistymisvapauden vastainen. Ketään ei tule pakottaa jäseneksi”, hän sanoo.

Siirtymä automaatiojäsenyydestä vapaaehtoiseen jäsenyyteen ei kuitenkaan sujunut Göteborgissa ongelmitta.
”Kaikki tapahtui liian nopeasti, ja olisimme tarvinneet lisää aikaa sopeutumiseen. Emme ehtineet tehdä tarvittavia muutoksia, esimerkiksi kouluttaa aktiivejamme jäsenrekrytointiin ja hankkia jäsenetuja ennen kuin pakkojäsenyys poistettiin.”
Siitä huolimatta ylioppilaskunnalla menee yllättävän hyvin. Yliopiston noin kahdestakymmenestä tuhannesta opiskelijasta 40 prosenttia on yhä ylioppilaskunnan jäseninä. Alun perin Göteborgissa oltiin varauduttu vain 25 prosenttiin.

Jyväskylän ylioppilaskunnan puheenjohtaja Joonatan Virtanen (Jyviva)  pitää Ruotsin mallin toteutumista Suomessa äärimmäisen epätodennäköisenä.
”Automaatiojäsenyydestä luopumiseen ei ole poliittista tahtoa. Ilmapiiri suosii nykyistä järjestelmää.”
Samoilla linjoilla Virtasen kanssa on opetusministeri Henna Virkkunen (kok.)
”Ruotsissa ylioppilaskunnalla ei ole samanlaisia tehtäviä kuin Suomessa. Yliopistolakia uudistettaessa vuonna 2009 käytiin tarkasti läpi ylioppilaskuntien tehtävät ja todettiin, että automaatiojäsenyys on paras tapa taata näiden tehtävien onnistuminen.”
Suomessa ylioppilaskunnat huolehtivat muun muassa opiskelijoiden terveydenhuollosta. Lisäksi monet ylioppilaskunnat omistavat opiskelijaruokaloita, joissa opiskelijat pystyvät syömään edullisesti.

Tukholmassa yliopisto vastaa opiskelijoiden terveydenhuollosta, ja opiskelijaruokalasta saavat alennuksen vain Tukholman ylioppilaskunnan jäsenet. Myöskään opiskelija-asuntojonoon ei ole asiaa ilman jäsenyyttä.
Ne, jotka eivät halua ylioppilaskunnan jäseniksi, voivat tilata ylioppilaskunnan kautta opiskelijakortin, joka oikeuttaa alennuksiin Tukholman joukkoliikenteessä. Kortti maksaa noin neljä euroa. Ylioppilaskunta lupaa tarjota opiskelijoiden oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä apua myös niille, jotka eivät ole sen jäseniä.

Göteborgissa ylioppilaskunnan tapahtumat ovat avoimia kaikille, mutta tavoitteena on, että jäsenet maksaisivat pääsymaksullisista tapahtumista vähemmän kuin muut opiskelijat.
”Suomalainen systeemi on parempi. Se ei eriarvoista opiskelijoita varallisuuden perusteella. Moniportaisesta järjestelmästä tulee helposti sekava viidakko”, pohtii Virtanen.
Hän vastustaakin ajatusta siitä, että ylioppilaskunnista tulisi ”jäsenetuklubeja”.
”Jos suuri osa resursseista menisi jäsenhankintaan, opiskelijoiden edunvalvonta ja hyvinvoinnin edistäminen vaikeutuisivat oleellisesti.”

Göteborgin Arnesson ei osaa vielä arvioida, kuinka paljon ylioppilaskunta joutuu jatkossa laittamaan rahaa markkinointiin.
”Olemme valinneet panostavamme jäsenhankintaan tänä vuonna ja olemme ensi vuonna miinuksella. Emme vielä tiedä, miten jäsenhankinta tulee vaikuttamaan ylioppilaskunnan muuhun toimintaan tulevaisuudessa.”

Suomessa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys juontaa juurensa 1600-luvulle. Tällöin opiskelijan oli pakko kuulua johonkin Turun Akatemian osakunnista. Myöhemmin automaatiojäsenyys siirtyi osakunnista ylioppilaskunnille.
”Kysymys automaatiojäsenyydestä nousee keskusteluun aika ajoin, mutta sen taustalla ei juuri ole todellista politiikkaa vaan lähinnä huomion hakemista”, Virtanen sanoo.

Kokoomusopiskelijoiden Tuhatkunta kannattaa automaatiojäsenyydestä luopumista, sillä se katsoo pakkojäsenyyden rajoittavan yksilönvapautta. Ministeri Virkkunen on eri mieltä.
”Kävimme kokoomuksessa yliopistolain yhteydessä keskustelua aiheesta, ja puoluekokous päätyi kannattamaan automaatiojäsenyyttä. Kuitenkin löytyy myös niitä, joiden mielestä pakollinen jäsenyys on vastoin yksilön vapauksia. Ei kenenkään ole pakko mennä yliopistoon opiskelemaan, jos kokee sen rajoittavaksi.”

Anna Takala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *