Ei hakutuloksia.

Teksti  Suvi-Tuulia Nykänen

Ei pelota

Vaikka kansalaisaloite pakkoruotsia vastaan menisi läpi, STT:n yödeski siirtyisi Australiaan ja pankkien rekrytointikiellot jatkuisivat, alojen opiskelijat eivät suostu hautamaan haaveitaan tulevaisuudesta. He uskovat työllistyvänsä, vaikka olisi mikä.

Minna Lång, ruotsin kielen opettajaopiskelija

“Aloitin ruotsin kielen opettajaopinnot 4 vuotta sitten. Yritän kirjoittaa kandini valmiiksi jouluun menessä, ja suoritan samalla viimeisiä opettajaharjoittelujani Jyväskylän Normaalikoulussa. Lukiossa pohdin pitkään uravaihtoehtoja rakennusinsinööristä ravintolakokkiin, mutta lopulta isäni ehdotti minulle kielten opiskelua. Olen aina ollut niissä hyvä, erityisesti ruotsissa ja englannissa. Nyt opiskelen juuri niitä kieliä, pääaineena ruotsia ja sivussa englantia.

En ole ollut pettynyt valintaani, vaikka meille onkin koko yliopiston ajan jauhettu pakkoruotsista ja siitä, miten kielen pakollisuuden poistaminen vaikuttaisi töihimme tulevaisuudessa. Se on tainnut olla aiheena jollakin luennollakin. Olen tietysti huolissani, onhan kyse tulevaisuuden työpaikastani, mutta en menetä sen takia kuitenkaan yöuniani. Minusta ruotsi pakollisena kielenä itsessään ei ole niin tärkeää, vaan enemmänkin se, että ihmiset opettelisivat muitakin kieliä kuin suomen ja englannin. Pelkällä englannilla kun ei vain yksinkertaisesti enää pärjää.

Olemme opiskelijakavereiden kanssa usein miettineet, mistä ennakkoluulot juuri ruotsin kieltä kohtaan johtuvat. En itsekään esimerkiksi kerro kaikissa yhteyksissä opiskelevani nimenomaan ruotsia, vaan kieliä ylipäätään. Minulla on jo tarpeeksi kokemuksia silmienpyörittelystä ja hämmentyneistä katseista, enkä jaksa enää sellaisia reaktioita. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kun perheessä puhutaan miten ruotsalaiset ovat homoja ja tyhmiä, myös lapset oppivat siihen, eivätkä edes halua opetella pitämään kielestä.

Puhuttaessa pakkoruotsista korostuu yleensä aina vain pakollisuuden poistaminen. Minusta sen tilalle ei kuitenkaan ole esitetty mitään hyviä vaihtoehtoja. Omasta mielestäni se, että Itä-Suomessa opetettaisiin venäjää ja rannikolla taas ruotsia, ei olisi yhtään hyvä ajatus. Mitä jos muutatkin jonnekin toisaalle tai haluat työllistyä muualle? Tuollainen kielivalinta rajoittaisi hirveästi oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmia.

Uskon vahvasti, että saan töitä ruotsin opettajana, vaikka kielen pakollisuus poistuisikin. Silti löytyy varmasti niitä, jotka haluavat ruotsia opiskella. Vapaaehtoisuus itseasiassa voisi myös parantaa opetuksen laatua ja oppilaiden motivaatiota. Opettajillakin olisi silloin ehkä vähän helpompaa.”

 

Rasmus Montonen, journalistiikan opiskelija 

“Pääsin journalistiikalle sisään jo vuosi sitten, mutta kävin armeijan tässä välissä. Olen siis tämän syksyn fuksi. Ala ei ollut minulla aivan ensimmäisenä mielessä ylioppilaskeväänä, vaikka hainkin useampaan toimittajakouluun. Olen siis vähän niin kuin ajautunut tänne. Haluan ammatin, joka ei toista itseään joka päivä, ja maailmassahan ei ole toisen kanssa samanlaista uutispäivää. Viime keväänä hain myös teatterikorkeaan, jonne pääsy on kaikista suurin haaveeni.

Minulla on vahva luotto, että saan töitä toimittajana. En usko, että jään tyhjän päälle, vaikka joka paikasta tuleekin koko ajan lisää YT-uutisia media-alalle. Ymmärrän, että työt vähenevät perinteisissä medioissa, mutta samalla niitä tulee alalle myös uudenlaisina lisää. Työn laatu ja siinä tarvittavat taidot vain muuttuvat. Tällä tarkoitan sitä, että vaikkapa ulkomailla on mahtavia esimerkkejä siitä, miten pienetkin mediatoimijat tekevät suosittua materiaalia nettiin käsittelemällä vakavia asioita huumorin kautta. Sellaista minäkin haluaisin tehdä. Ei asioita tietenkään saa läskiksi lyödä, mutta itse olen ainakin saanut suurimmat oivallukseni juuri huumorilla höystetyillä asioilla. Kieli poskessa kirjoitetuista jutuista saattaa löytyä yllättäviäkin pointteja.

Uskon, että oma vahvuuteni toimittajana voisi olla esiintymistaito. Ääneni voisi olla minulle hyvä työkalu. Jos joskus pääsen teatterikorkeaan, haluaisin yhdistää sekä siellä oppimani taidot että journalistisen osaamiseni. Minun mielestäni aina ei ole väliä vain sillä mitä sanoo, vaan myös sillä, miten asian ilmaisee.

Olen opiskellut vasta kuukauden, mutta ala tuntuu jo nyt täysin omalta. Journalistiikan omat kurssit ovat todella hyviä, ja ala todellakin nappaa. Se on ollut minulle iso helpotus, enkä halua nyt ahdistua tulevaisuudesta ja maalailla piruja seinille. Jos työpaikkaa ei löydy perinteisistä medioista, kaivan sen sitten jostain muualta.

Minun mielestäni pahin asia mitä toimittajalle voi tapahtua on se, että alkaa pelätä jotain. Minä en halua pelätä tulevia juttuaiheitani enkä myöskään alan tulevaisuutta.”

 

Perttu Kauppinen, laskentatoimen opiskelija

“Opiskelen laskentatoimea pääaineenani nyt kolmatta vuotta. Siinä sivussa luen myös rahoitusta. Luin aikanani lukion ohella itseni merkonomiksi, ja kaupan ala alkoi kiinnostaa silloin enemmänkin. Olen kiinnostunut nimenomaan laskentatoimesta, en niinkään markkinoinnista. Opiskelujeni ohella toimin myös Pörssin talousvastaavana ja vedän Pörssin sijoituskerhoa.

Alalla on tällä hetkellä ehdottomasti epävarmat ajat. Ne alkoivat 90-luvun lamassa ja uusi notkahdus tuli vuoden 2008 finanssikriisin alkaessa. Esimerkiksi pankeissa on ollut rekrytointikieltoja ja Keski-Suomessakin OP:lla oli yt-neuvottelut vuosi sitten. Vakituisia paikkoja ei ole tarjolla ainakaan perinteisiin asiakaspalvelutehtäviin, vaan yleensä haetaan vain lyhyitä määräaikaisuuksia. Niihinkin vaaditaan jo kauppatieteiden maisterin tutkinto ja yli kolme vuotta työkokemusta. Olen kuullut jopa johtajista, jotka palkattiin vain kolmen kuukauden määräajaksi hoitamaan hommat, ja sitten he lähtivät vain pois. Jotkut pankit taas eivät ottaneet tänä vuonna kesätyöntekijöitä ollenkaan.

Minulla itselläni on vankka usko tulevaisuuteen. Voi olla, etten ikinä pääse unelmatyöpaikkaani pankissa, mutta onneksi minua kiinnostavat myös muut tilintarkastustyöt. Työpaikat kun todennäköisesti katoavat juuri pankkien perinteisestä asiakaspalvelusta, mutta sen sijaan niitä syntyy sijoitus- ja rahoituspalveluiden pariin. Asiakaspalvelusta säästetään ensimmäisenä, sillä jostain on vaan tingittävä. Se ei enää riitä, että vain mummot maksavat tiskillä ja heiltä otetaan palvelumaksua. Lainojen korkotasoakaan ei voi enää oikein nostaa, joten ratkaisu on siirtää väkeä pois asiakaspalvelusta. Vanhat eläköityvät, ja kahden tilalle palkataankin enää vain yksi.

Opiskelijan työllistymisessä yhä merkityksellisemmäksi tulee myös se, mitä tekee opiskelun ja työn ohella. Minulle Pörssin sijoituskerhossa ja Pörssissä itsessään toimimisesta on ollut todella paljon hyötyä. Hoidan talousvastaavana tilejä, ja erotun myös tuhansien muiden hakemuksista kokemuksellani. Jos opiskelee vain kolme vuotta, tekee gradun eikä tee päivääkään töitä, työnantajan mielestä ei välttämättä silloin ole valmis työelämään.

Opiskelun ja opiskelun ohella tehdyn työn ja kaiken muun lisäksi merkitystä on kuitenkin myös sillä, millainen ihminen olet. Yritykset hakevat nimenomaan hyviä tyyppejä töihin, sellaisia jotka sopivat heidän työilmapiiriinsä. Minullakin on muutama kaveri, joilla ei ole työkokemusta, mutta he ovat silti hauskoilla ja iskevillä työhakemuksilla päässeet hommiin. Hyvät tyypit pärjäävät aina.”

Korjattu 23.10 klo. 15.27: Kansalaisaloite on pakkoruotsia vastaan, ei sen puolesta.

  1. Tyty

    ”Pelkällä englannilla kun ei vain yksinkertaisesti enää pärjää.”

    Niin, aivan. Ja miksiköhän suomalaiset eivät osaa kuin sitä englantia? Koska kaikkien on opiskeltava myös ruotsia, jota suurin osa ei tarvitse ja hyvinkin opittu kielitaito unohtuu käytön puutteessa. Ehkä suomalaiset osaisivat muitakin kieliä kuin englantia, jos heillä olisi kaksi pakollista mutta valinnaista kieltä. Kielitaidon parantamiseen ja ylläpitämiseen voisi olla enemmän motivaatiota silloin, jos siitä olisi itsellekin jotain iloa, eikä kieltä olisi pakotettu opiskelemaan sen takia, että pääsisi palvelemaan yhtä ruotsinkielistä vuodessa.

    ”Olemme opiskelijakavereiden kanssa usein miettineet, mistä ennakkoluulot juuri ruotsin kieltä kohtaan johtuvat.”

    Hmm… johtuisikohan vaikka siitä, että ruotsi on kaikille pakollinen aine poliittisen päätöksen takia, eikä sen pakollisuudelle ole mitään järkeviä perusteluita? Ihan vain arvaus…

    ”Puhuttaessa pakkoruotsista korostuu yleensä aina vain pakollisuuden poistaminen. Minusta sen tilalle ei kuitenkaan ole esitetty mitään hyviä vaihtoehtoja.”

    Koska pakollisuus on se pääasia, ja jos vähän viitsisi ottaa selvää, niin huomaisi, että ratkaisukin on yksinkertainen, voisinpa jopa sanoa luonnollinen. Annetaan lasten valita koulun tarjoamista kielistä mieleisensä, esimerkiksi saksa tai ranska. Kai niitäkin joku osaa opettaa, vai onko pakkoruotsi vienyt jo kielten opettajienkin kielitaidon, kuten se on vienyt muidenkin kansalaisten? Tuo vaihtoehto on muuten käytössä esimerkiksi Ahvenanmaalla, jossa ei ole pakkosuomea.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *