Viidellä vuosikymmenellä levyttänyt Tuomari Nurmio on tehnyt klassisen sekavan uran. Tiukkojen kokeilujen ja helmien välissä Nurmio on uppottanut tasaisen toistuvasti päänsä myös keskinkertaisuuden pohjamutiin. Paratiisin puutarha on aavistuksen enemmän kallellaan pohjaan päin.
Ratkaisevin ero Nurmion kappaleiden välillä on sovitus. Taustalla on lähes aina jonkinlainen variaatio blues-kaavasta, joka on tilanteen mukaan sovitettu esimerkiksi free jazz -torvisektion tuuttaamaksi surumarssiksi tai kolmen pennin iskelmäksi.
Taitavien studiomuusikoiden voimin tehty Paratiisin puutarha on ihan kivaa viihdemusiikkia. Rakkautta rahalla et saa ja Sähkö! ovat groovaavia tanssiralleja, joista jälkimmäinen kartoittaa Nurmiolle uusia saundimaisemia mehevän synabasson voimin. Muuten Nurmio käy läpi kataloginsa kevyempää laitaa, kuten humppaa ja retrorokkia.
Nurmion tekstit ovat tuttuun tapaan pääosin taidokasta kliseiden kääntelyä. Mukaan on toisaalta valikoitunut myös varsinaisia huteja, kuten iskelmäparodialta kalskahtava, mutta ilmeisen vakavaksi tarkoitettu säe ”niin kuin vuosikertaviini tulet märkiin uniini”.
Rauli Karjalainen
”Ihan kivaa viihdemusiikkia.”