Ei hakutuloksia.

Elinvoimaisuus kunniaan!

Toteutin viime tammikuussa pitkäaikaisen haaveeni, kun pääsin ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Osoitteena oli Addis Abeban yliopisto Etiopiassa, jonne pakenin Suomen kylmää talvea viideksi kuukaudeksi. Opiskelin etiopialaista viittomakieltä ja kuurojen kulttuuria isossa opiskelijaporukassa, johon kuului noin neljäkymmentä etiopialaista kuuroa.
Alussa koin shokkiaaltoja, kun paikallinen kulttuuri erosi niin paljon perussuomalaisista maneereistani. Wc:ssä piti istua ilman pyttyä, injera-ruokaa naposteltiin käsin, eikä vettä tai sähköä ollut aina saatavilla. Lauantaisin potkittiin jalkapalloa aina kukonlaulun aikaan. Lapset tulivat ihmettelemään kalpeanaamaista ihoani, ja kutsuttiinpa minua usein karvaturriksikin.

Kulttuuritörmäyksien yli pääsin paikallisten viittomakielisten vahvan yhteisöllisyyden ansiosta. Paikalliset kuurot ihmiset huomioivat minut joka tilanteessa. Sain esimerkiksi majoittua kahden viikon ajaksi erään kuuron luokse. Kuurojen liitolla otettiin minut lämpimästi vastaan eri tanssi- ja draamaesityksineen.
Kuurojen kouluilla lapset tiedustelivat taustaani ja lukuisat kuurot yliopistolla ja muualla opastivat minua ties minne. Minulta kysyttiin aina kuulumisia ja tervehdittiin iloisesti. Jos olin ollut yhdenkin päivän poissa kuvioista, niin heti ihmeteltiin, mihin olin kadonnut.

Rakastuin todella Etiopian viittomakieliseen yhteisöön. Opin käyttämään heidän viittomakieltään, joka eroaa suuresti suomalaisesta viittomakielestä. Etiopialaisen viittomakielen välityksellä sulauduin hyvin yhteisöön. Silmiini tulvi niin ihmeellisiä ja uskomattomia tarinoita, etten jaksanut aina uskoa niiden todenperäisyyttä. Etiopian vahva uskonnollisuus ja myyttisyys lisäsivät mukavasti mausteita heidän kulttuuriinsa.

Olen oppinut vaihtoaikanani arvostamaan enemmän Suomea – erityisesti Jyväskylän yliopiston viittomakielistä koulutusta, joka ainoana opinahjona Suomessa tarjoaa mahdollisuuden opiskella suomalaista viittomakieltä pääaineena. Meillä on täällä ainutlaatuinen viittomakielinen, akateeminen yhteisö.
Sama ilmiö näkyy Addis Abeban yliopistossa. Yhteisömme kollektiivisuus on voimavara meille kieli- ja kulttuurivähemmistössä eläville. Se on sitä myös kelle tahansa muulle, sillä monikielisyys ja -kulttuurisuus tuovat rikkautta jokaisen ihmisen elämään. Elinvoimaisuus kunniaan!

Juhana Salonen

Kirjoittaja on suomalaisen viittomakielen aineenopettajaopiskelija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.