Ei hakutuloksia.

Arvio: Mikko Rimminen – Nenäpäivä (Teos)

13 kansi_nenapaiva webMikko Rimmisen romaaneissa on eräs viehättävä piirre. Kokonaisuutta ikään kuin vääjäämättömästi ohjaileva draamallinen ylärakenne antaa niissä poikkeuksellisen paljon tilaa yksittäisille hetkille ja tapahtumille. Rimmisen kolmannen romaanin Nenäpäivä kertoja on keski-ikäinen Irma. Yksin elävä nainen vierailee tuntemattomien ihmisten luona esiintyen markkinatutkimuskyselijänä. Kohtaamiset ovat surullisen koomisia. Irma ei ole sujuvapuheinen supliikkitäti, vaan epävarma tarkkailija, joka antaa kuitenkin tunteidensa johdattaa itseään.
Romaanin asetelma on yksinkertaisessa absurdiudessaan kiehtova. Irman vierailujen kautta hahmotellaan esiin niin yksityisyyteen kuin yksinäisyyteenkin liittyviä kysymyksiä.
Kuivakkaan realistisuuden ja ”uskottavuuden” sijaan Rimminen luottaa yllättävään ja paikoin taiteellisuuden ehdoilla etenevään kerrontaan. Kielellisissä keinoilla leikittelevä tyyli ei ole lainkaan keinotekoinen. Uudissanat ovat lähes poikkeuksetta osuvia ja tarkkoja. Tuotesijoittelulta kalskahtavaa, kauheaa nimeä lukuun ottamatta Nenäpäivä on varsin onnistunut teos.

Rauli Karjalainen

”Yllättävää kerrontaa taiteen ehdoilla.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *