Ei hakutuloksia.

Arvio: Anna-Lena Laurén – Sitten saavuin Moskovaan (Teos & Söderströms)

14 Anna-Lena Lauren-moskova webPaljon kiitellyt Hulluja nuo venäläiset ja Vuorilla ei ole herroja -kirjat tehneen Anna-Lena Laurénin konstailematon ja lämminhenkinen tyyli ilahduttaa jälleen toimittaja-kirjailijan tuoreessa teoksessa Sitten saavuin Moskovaan. Moskovan-kirjeenvaihtajana toimivan nuoren sinkkunaisen elämää kuvaileva omaelämänkerrallinen teos on älykästä chick lit -kirjallisuutta, joka ei silti sorru aliarvioimaan lukijaansa ja alentamaan tunteita hömpäksi. Suomenruotsalaista intellektuellipainosta Carrie Bradshaw’sta kehtaa ihailla avoimesti: saihan tämä tänä vuonna tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Suomalaista käännöstä paremmin Laurénin koskettavat kokemukset pääsisivät oikeuksiinsa varmasti alkukielellään ruotsiksi. Se olisi kuitenkin huono syy jättää suomennos kokonaan lukematta. Maattomien kosmopoliittien, venäläisten ja kaikkien pari-kolmekymppisten sielunmaisemaa viehättävällä tavalla luotaava Sitten saavuin Moskovaan on arvokasta luettavaa kelle tahansa työn ja perheen suhdetta sekä omaa tulevaisuuttaan pohtivalle.

Marja Honkonen

”Älykköpainos Sinkkuelämää-sarjasta.”

  1. Giga

    Ei oikein aukea kriitikon ajatus käännöksen ja alkuperäisen suhteesta. Jos olet kaksikielinen, miksi tosiaan et lukenut ruotsiksi? Jos et ole, niin onneksi kääntäjä on tuonut sinullekin eri vivahteet nautittavaksi, enkä ymmärrä dissaustasi.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Kommentoija

    Arvostelussa on asiavirhe: tiedonjulkistamisen valtonpalkinto myönnettiin Laurénille korkeatasoisesta journalistisesta työstä toimittajana ja kirjailijana jo ennen kuin tässä arvosteltu kirja oli julkaistu. Tällä teoksella olisi tuskin ollut asiaa palkinnoille, koska sen pääpaino on henkilökohtaisten kysymysten pohdiskelussa eikä varsinaisessa tiedonvälittämisessä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Päätoimittaja

    Kiitokset palautteesta! Arvostelussa ei ole tarkoitus väittää, että Laurén olisi saanut valtionpalkinnon nimenomaan Sitten saavuin Moskovaan -kirjastaan. ”Kelpaa ihailla” viittaa nimenomaan Laurénin aikaisempaan työhön toimittajana ja kirjailijana sekä mainittuun palkintoon. Pahoittelen kuitenkin epäselvää sanamuotoa, joka lienee väärinymmärryksen ja asiavirheolettaman syynä.

    Ystävällisesti,

    Marja Honkonen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Kehno kirja!!!

    Luin tämän kirjan ruotsiksi. Täytyy vain sanoa, että valitettavasti kirja oli surkea. Kirja oli katkelmallinen ja siitä puuttui kaari – loppuluku esimerkiksi tuli täysin ilman taustoituksia. Vähän kuin joukko blogitekstejä olis hätäisesti sitaistu yksiin kansiin. Minulta vaati suuria ponnistuksia lukea kirja loppuun..

    Laurenin ensimmäinen Venäjä-kirja ja Kaukasus-kirja olivat mukaansatempaavia, vaikka välillä vähän hajanaisia, mutta tässä uusimmassa hän kertoo vain hyvin katkelmallisesti ja tylsästi omasta elämästään, lähinnä erilaisista miehistä, joiden kanssa hänellä ei synny suhdetta. Myös kirjan nimi on harhaanjohtava – Moskovasta puhuttiin enemmän ehkä ensimmäistä kertaa sivulla 100 ja koko kirja olisi eksotiikkansa puolesta hyvin voinut tapahtua vaikkapa Espoossa.

    Kysymys ei tosiaankaan ollut chick litistä. Chick litin pitää aina edes yrittää olla viihdyttävää viihdyttävää. Tämä kirja oli vain puuduttava. Oli vaikea myös nähdä, mikä tässä kirjassa oli älykästä. Mielestäni kirja oli lähinnä itsekeskeistä napanöydännypintää. Osa tekstistä oli niin kliseistä (Afrikka-jakso ja osa ihmissuhdekoukeroista), että oli todella vaikea ymmärtää, kuinka se oli päässyt kustannustoimittajalta läpi. Kirja sisältää niin latteita ihmissuhdepohdintoja, että ne saisivat heti pakit mistä tahansa naistenlehdistä liian kuluneina ja mielenkiinnottomina. Kannattaa oikeasti jättää tämä kirja lukematta! Esimerkiksi Me Naisten jatkokertomukset ovat laatukirjallisuutta tähän verrattuna!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.