Olen lukenut Jyväskylän Ylioppilaslehteä enemmän tai vähemmän säännöllisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Lisäksi olen työskennellyt lehden toimituksessa kahteen otteeseen yhteensä noin kahden ja puolen vuoden ajan. Vähäisinä joutoaikoina mielipuuhiani oli vanhojen vuosikertojen lueskelu.
Meinaa mennä joutavanpäiväisen juhlapuhunnan puolelle, mutta sanon silti, että Jylkkärin taso voi nykyisin olla hyvinkin korkeimmillaan koskaan.
Lehti ruotii journalistisella otteella olennaisimmat yliopiston, ylioppilaskunnan ja kaupungin asiat. Tai otetaan pieni varaus – ainakin se vaikuttaa tekevän niin. Lukijapolohan tietää vain sen, mitä lehti julkaisee, ei sitä, minkä se mahdollisesti jättää julkaisematta.
Yksi aihe on kuitenkin saanut olla kumman rauhassa. Jyväskyläläinen Henna Virkkunen nimitettiin opetusministeriksi joulukuussa 2008. Kävin läpi Jylkkärit nimityksestä tähän päivään asti. Tänä aikana Jylkkäri on tehnyt Virkkusesta yhden henkilöhaastattelun; lisäksi hänet mainitaan parissa muussa jutussa.
Kaikista maailman lehdistä juuri Jyväskylän Ylioppilaslehden myötäsyntyisenä tehtävänä olisi pitää Virkkunen erityistarkkailussa.
Ehkä näin on tehtykin. Ehkä Virkkusesta ei ole ollut aihetta kirjoittaa enempää. Ehkä häneen on vaikea tarttua, sillä hänhän ei vaikuta juuri harrastavan ajattelua – ainakaan julkisesti – eikä näin muodoin myöskään löperöä ajattelua, johon iskeä kiinni.
Jotain täkyjä sentään on tarjolla. Kanava-lehden numerossa 1/2010 Virkkunen esitteli linjauksiaan korkeakouluverkoston uudistamisesta. Voin kuvitella, että tätä tekstiä on luettu otsa ja aivot rypyssä muutamankin korkeakoulun hallintohuoneistoissa. Puuduttavan pitkän kirjoituksen sisällön voi ydintää yliopistoille ja ammattikorkeakouluille osoitetuksi uhkaukseksi: karsikaa rönsyt, tai te itkette ja me karsimme rönsyt!
Kyse ei ole siitä, että Virkkunen olisi vielä saanut aikaan mitään suurta tuhoa. Ei hän liene twitter-päivityksiltään ehtinyt. Mutta asemansa ansiosta hän on suomalaiselle koulutukselle ja sivistykselle potentiaalisesti äärimmäisen vaarallinen olento, aivan kuten valtiovarainministeri on potentiaalisesti vaarallinen olento valtiontaloudelle.
Mahdollista on sekin, että meillä on pian jyväskyläläinen pääministeri, jos Mauri Pekkarinen sattuisi menestymään keskustan lypsykarjakilpailussa. Sääli silloin Suomea, mutta ah, miten antoisa puruluu jyväskyläläiselle vallan vahtikoiralle!
Juha Mäkinen
Kirjoittaja ymmärrettiin jättää valitsematta Jyväskylän Ylioppilaslehden
päätoimittajaksi vuosina 2004 ja 2006.