Ei hakutuloksia.

Usko ulos kaapista

Elisa Leinosella usko kuuluu akateemiseen arkeen: perimmäistä totuutta tavoitellaan kuten tieteessäkin. (Kuva: Natanael Sinisalo)
Elisa Leinosella usko kuuluu akateemiseen arkeen: perimmäistä totuutta tavoitellaan kuten tieteessäkin. (Kuva: Natanael Sinisalo)

Vaikka harva asia on enää liian henkilökohtainen yleisen keskustelun aiheeksi, uskosta ei opiskelijaruokaloiden pöydissä paljon keskustella.

Puheviestinnän opiskelijan Krista Väisäsen mielestä kristinuskon ympärillä leijuu turhaa mystisyyttä.
”Uskovat saattavat sulkeutua liikaa omiin kuvioihinsa, mikä aiheuttaa helposti ennakkoluuloja.”
Hiljaisen hissukan lisäksi toinen stereotypia uskovaisesta on kiihkoilija, joka lyö Raamatulla tajun kankaalle. Ääripäitä on kuitenkin Väisäsen mukaan harvassa.
Itsekin uskossa olevan Väisäsen mielestä kristinuskoon liittyvän hämäryyden on aika karista pois. Nuori nainen onkin ollut mukana järjestämässä yliopistolle jyväskylän kristillisten opiskelijajärjestöjen Uskallatko?-tempausta, jonka tarkoitus on haastaa sekä itseä että opiskelukavereita  kohtaamaan toisensa sellaisina kuin ovat.  Tempaus järjestetään 17. maaliskuuta.
Kampanjaan on sitoutunut lukuisa joukko kristittyjä opiskelijoita, jotka vetävät kyseisenä päivänä päälleen Uskallatko?-tekstillä varustetut t-paidat.
Vastuutiimi toivoo, että raikkaalla logolla merkatut paidat viestivät avoimuudesta ja rohkeudesta: omasta uskostaan saa olla ylpeä.
”Erottautuminen ei koskaan ole helppoa”, myöntää Väisänen.
Valtavirtaan uppoaminen on myös yleisesti hyväksytympää. Väisänen näkee kampanjan mahdollisuutena ponnistaa kohti uutta avoimuutta yliopistolla.
”Molemminpuolinen suvaitsevaisuus lähtee rehellisestä keskustelusta. Uskovaiset ovat ihan tavallisia opiskelijoita iloineen ja huolineen.”
Kampanjapäivän aikana saakin ihmetellä ääneen ja kysellä osallistujilta mitä lystää. Kampukselle on varattu myös kaksi taukohuonetta, jonne saa tulla vaikka juomaan mehua tai juttelemaan.
”Uskallatko olla oma itsesi?” on Väisäsestä aiheellinen kysymys kaiken nykypäivän sallivuudenkin keskellä.
”Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa esimerkiksi tavanomainen opiskelijaelämä. Saattaa olla suuri kynnys kertoa kavereille lähtevänsä ennemmin kristilliseen opiskelijailtaan kuin ryyppäämään.”

Psykologiaa kolmatta vuotta opiskeleva Elisa Leinonen harkitsi tovin ennen kuin sitoutui kampanjaan ja tilasi paidan.
”Jouduin tosissani kysymään itseltäni, uskallanko näyttää värini. Jännittää tietysti vähän, minkälaista kommenttia tulee.”
Leinonen ei juuri ole näyttänyt uskoaan aiemmin opiskelukavereille.
”En salaile sitä, mutten myöskään toitota. Tempaus on mielestäni hyvä tapa tuoda kristinuskoa esiin. Rohkaisee huomata, että meitä on näin paljon.”
Uskon ja tieteen välillä ei Leinosen mielestä ole ristiriitaa. Hän on silti kokenut omassa opiskelussaan, että luennoitsijat karttavat vaihtoehtoisia malleja.
”Esimerkiksi luomisteoriaa ei pidetä edes yhtenä vaihtoehtona, vaikka argumentit olisivatkin tieteellisiä.”
Hänelle Uskallatko?-slogan puhuukin muun muassa rohkeudesta tuoda omaa näkökulmaa esiin.
”Yliopistossa pitäisi opettaa enemmän kriittisyyttä. Täytyy olla mahdollisuus kyseenalaistaa luennoitsijoita ja vanhoja teorioita, jos ne tuntuvat ontuvilta.”
Leinonen epäilee, että kristityksi leimautumiseen voi liittyä tiettyjä pelkoja. Uskovia saatetaan pitää tiukkapipoisina, koska heillä on Raamatusta nousevia periaatteita.
”Harvoin muistetaan, kuinka salliva kristinusko oikeastaan on. Minulle usko on vapautta olla sellainen kuin olen ja varmuutta siitä, että Jumala katsoo perään. Tietyt rajat suojelevat ja pitävät elämän kuosissa”, Leinonen kertoo.
Opiskelun aiheuttamat paineet ovat kuitenkin tuttuja Leinoselle.
”Usein painaa vain eteenpäin eikä tajua, ettei elämä olekaan pelkkää suorittamista, tenttiä tentin perään.”
Uskallatko?-päivää hän odottaa innolla ja jännityksellä.
”Toivoisin, että teema herättää paljon pohdintaa sekä uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa, ajatella itse ja miettiä, mitä meille opetetaan.”

Tuuli Aalto

Lisätietoa Uskallatko -kampanjasta
osoitteessa www.uskallatko.net.

  1. mr_kaataja

    ”Esimerkiksi luomisteoriaa ei pidetä edes yhtenä vaihtoehtona, vaikka argumentit olisivatkin tieteellisiä.”
    no voi, kun ne argumentit eivät ole millään lailla tieteellisiä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. H.H.

    Uskonto on oopiumia opiskelijalle. Uskaltamistahan ei juuri tarvitse, jos hyväksyy satukirjaan pohjaavan konservatiivisen mallin, joka lupaa pelastumisen sekä ikuisen elämän. Vielä houkuttelevampia sadut ovat, jos oma elämäntilanne tuntuu heikolta ja epäoikeudenmukaiselta. Kuten tieteessä on todettu, todisteita ei paratiisin tueksi ole – uskonnoista johtuvista konflikteista sen sijaan on todisteita riittämiin. Ateistina keskityn tyynesti tähän elämään, pienen ihmisen rajoissa maailman parantamiseen ja arvokkaasta elämästä nauttimiseen.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Anonyymi anarkomaani

    Hohhoh, se koira alahtaa mihin kalikka kalahtaa. Heti loytyi pari herkkahipiaista ateismiuskovaista joille muiden uskojen olemassaolo ja nakyminen on liikaa.

    Missahan lienevatkaan ne ateistin hataraa maailmankuvaa ponkittavat tieteelliset argumentit? Paljon loytyy spekulaatiota vaan varmaksi sita ison J:n olemassaolemattomuutta – tai olemassaoloa – ei ole kukaan todistanut eli yhta tyhjan paalla leijuvat molemmat nakemykset.

    Oopiumia kansalle sitten? Mihinpa opiskelija oopiumia kaipaisi niin kauan kun tukirahat riittavat viinaan. Jotain jokainen kayttaa paetakseen olemassaolon epavarmuutta, sita, etta mitaan perimmaista totuutta jolle elamansa perustaisi ei vaan ole nakopiirissa. Onko sitten jotenkin huono juttu paeta sinne ison J:n helmoihin? Ainakin se on terveellisempaa kuin pakeneminen pullon pohjalle ja tuntuu fiksummalta kuin pakeneminen vaikkapa populaariviihteen (telkkari, elokuvat) roskakasaan.

    Tassapa mun pari eurosenttia, ottamatta sen kummemmin kantaa siihen, onko se J siella vai ei. Propsit niille jotka uskaltaa nayttaa mita ovat. Ei propseja niille jotka morkkaa toisia koska itse ovat jotain muuta.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Hassunhauskaa

    Hassunhauskaa tämä uskovaisten herkkähipiäisyys.

    Jos ei pakene ”ison J:n helmoihin”, niin silloin varmasti sortuu alkoholismiin tai roskaviihteeseen. Maailma on mustavalkoinen, vastakkainasettelun aika ei ole ohi!

    Ei tosiaankaan propseja niille, jotka ”uskaltavat” näyttää mitä ovat. Jari-Pekka Tohmajärveltäkin varmasti ”uskaltaa” olla skinhead-rasisti. Joo, tosi hieno juttu, Jari-Pekka! Ei se mitään, että ”roturealismi” on todettu biologisesti (tieteessä!) paikkansapitämättömäksi ja että kansantaloustiede ei tue ”maahanmuuttokriittistä” näkökulmaa Suomen rappiosta – usko vain siihen omaan juttuusi ja ole rohkeasti oma itsesi! Se on tärkeintä!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. jee

    tuntuu, että tiedekunnassani hirveän monet ovat uskossa, ja itse en. olisi kiva, jos jyväskylässä olisi jotain ei-uskonnollistakin toimintaa…

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.