Ei hakutuloksia.

Laulujen pilaama mies

Heikki Salo. (Kuva: Marja Honkonen)
Heikki Salo. (Kuva: Marja Honkonen)
Roninmäkeläisellä parvekkeella Marraskuu-biisin kirjoittanut Heikki Salo sai palkinnoksi ahkerasta ylioppilastalolla hengailusta vaimoksi ohjaaja Sirkku Peltolan ja elämänuraksi laululyriikan. Nykyisin Tampereella asuva Miljoonasade-yhtyeen keulahahmo
teki aikanaan päätöksen kieltäytyä perinteisestä palkkatyöstä.

”Miljoonasade on määrittänyt mun uraa ja elämää pitkälle. Koko ajan mä olen ollut Jyväskylässä kiinni – ihmiset luulee, että mä asun vieläkin siellä. Mä elän edelleen sitä opiskelija-aikaa. Se ei koskaan loppunut.
Sekä Sirkulla että mulla harrastuksesta tuli työ. Se, millä voimalla ja temperamentilla me aloitettiin Jyväskylässä, sillä me mennään edelleen eteenpäin.

Armeijavuonna hain johonkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Mä en edes lukenut pääsykoekirjoja.
Sitten tulin armeijasta kotiin ja tuumasin, ettei elämästä tuu yhtään mitään. Mulle nousi sellainen sisu, että minähän menen yliopistoon. Se oli tietojenkäsittelyä sitten.
Ensimmäisen vuoden keväällä päätin, ettei tää oo mun ala. Ensimmäistä kertaa tein ratkaisun siitä näkökulmasta, että mä olen lauluntekijä.
Olin koko 1970-luvun tehnyt lauluja ja pohdin, mikä olisi se opiskeluala, josta olisi siihen hyötyä. Se oli yhteiskuntapolitiikka: mä en halunnut tehdä pelkkiä rakkauslauluja, vaan käsitellä yhteiskunnallisia asioita.
En mä niitä lauluja silti esittänyt. En mä uskaltanut.

Jyväskylässa oli silloin päällä kova folkbuumi. Rasinkankaan Pentti veti folkiltoja, joissa oli ”open stage”. Mä ilmoittauduin, ja sillä hetkellä mulla tuli vatsa kipeäksi. Mä olin ihan superjännittäjä. Jotenkin mä silti lauloin siellä.
Me perustettiin Penan kanssa akustinen duo, jonka nimi oli mielikuvituksellisesti Pena ja Heikki. Ylioppilasteatteri tuli mukaan samana keväänä. Syksy oli ollut aika yksinäistä aikaa ja piti saada kavereita.
Sieltä löytyi sitten vaimokin. Sirkku tuli teatteriin vuotta mun jälkeen. Hetihän siinä rupesi hommat kipinöimään.
Siitä alkoi se ylioppilastalolla asuminen. Ajankäytöstä kahdeksankymmentä prosenttia oli ylioppilasteatteria, musiikkia ja sitä ylioppilastalolla hillumista, ja kaksikymmentä prosenttia opiskelua.
Me läheteltiin Penan kanssa levy-yhtiöihin kasetteja, mutta ne tuli bumerangeina takaisin. Joskus vuonna 1983 mä tajusin, ettei tästä tämmöisellä folk-akustisella duolla mitään tule. Mä päätin perustaa bändin.
Mä en tuntenut hirveästi muusikoita, joten mä pyysin apua ylioppilaskunnan kulttuurisihteeriltä. Se soitti parin viikon päästä, että joo, mene Myllyjärvelle sen ja sen talon pommisuojaan. ”Siellä sulla on bändi.”
Menin sinne, että ”moro, ketäs te ootte”. Käärittiin hihat ja ruvettiin tekemään biisejä. Lähetettiin niitä levy-yhtiöihin ja bumerangeinahan nekin tuli.

Vuonna 1985 musta itsestä tuli kulttuurisihteeri. Mä tein hulluna hommia.
Samaan aikaan mä tein gradua. Mulla oli yliopiston kirjastossa huone, jossa toisella pöydällä oli gradupaperit ja toisella biisitekstipaperit. Mä kirjoitin gradua kaksi tuntia ja käänsin tuolin ympäri ja tein biisejä kaksi tuntia.
Sitten mulle tuli joku, että ei jumalauta, että en mä halua tehdä elämässäni enää mitään muuta kuin näitä biisijuttuja. Mä menin ja sanouduin irti siitä ihannehommastani kulttuurisihteerinä.
Oli siinä kuitenkin vähän aikaisemmin sattunut tämmöinen tapaus, että paikkakunnalle saapui kaksi Finnlevyn kykyjenetsijää. Soitin sinne, että mitäs jos järkkäisin viiden bändin konsertin Ilokiveen ja pääsisitte katsastamaan, mikä on rokkiskene Jyväskylässä.
Totta helvetissä mä laitoin oman bändini, Miljoonasateen, mukaan. Se oli ainoa, jolta ne kundit pyysi kasetin.
Parin kuukauden päästä soitettiin, että eiköhän tehdä levy. Siitä lähtien se oli tappotahtia, levy per vuosi, joskus kaksikin.

Ideat mulla ei ole koskaan loppuneet. Eihän luovuus ole sitä, että on kasa, josta sä ammennat, vaan mitä enemmän teet, sitä isompi kasa sulla on.
Nyt mun toiminta jaottuu kolmeen bändiin. On SaloRantala Soi! ja Herra Heinämäen Lato-orkesteri. Ja kolmas oli Miljoonasade, mutta se on telakalla, joten mä perustin uuden bändin: Heikki Salon Tulipalo. Ja sitten on opetustyö. Ja teatterihommelit. Ja kaikkea muuta.
Ei multa silti kaikki kirjoittaminen luonnistu. Mä olen kirjoittanut niin paljon laululyriikkaa, että mä olen sen vanki.
En mä pystyisi enää mihinkään kahdeksasta neljään -hommaan. Sitä on jo pilannut itsensä.”

Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi

Heikki Salon uusi albumi Unen renki julkaistaan 17. maaliskuuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *