Kun uudet opiskelijat saapuivat syksyllä kaupunkiin, konkarit opastivat heille ensimmäisenä, missä on parhaat bileet. Lisäksi tutorit ja muut vanhemmat opiskelijat muistuttivat kysymättäkin, että innokas löytää pirskeitä vaikka joka päivälle.
Onhan niitä ollut: tupareita, illanistujaisia, sitsejä, etkoja, jatkoja ja niin edelleen.
Mutta kuinka moni on käynyt kertaakaan muissa kuin oman porukan järjestämissä tapahtumissa? Enemmistö tuntuu pyörivän jatkuvasti kovin pienessä piirissä. Aina ei tutustuta edes vanhempiin saman alan opiskelijoihin, kun oma vuosikurssi on niin kiva.
On ymmärrettävää, että saman oppiaineen myötä yhteisiä asioita, kiinnostuksenkohteita ja keskusteltavaa riittää. Silloin mennään kuitenkin metsään, kun muusta ei osata puhua, eikä toisen alan ihmisiä haluta edes nähdä.
Sisäsiittoisuus on epäilemättä globaali ilmiö, mutta Jyväskylän yliopistolla se korostuu. Fyysisesti matka Seminaarinmäeltä Mattilanniemeen ja siitä Jyväsjärven yli Ylistölle taittuu muutamassa minuutissa, mutta henkinen välimatka on kilometritolkulla pidempi.
Ylioppilaskunnan edustajistossa puolueet, ryhmät ja oppiaineet sentään sekoittuvat, mutta kuulopuheiden mukaan edari vasta sisäänpäin lämpiävää porukkaa onkin.
Oulun yliopistossa, suuret, koko yliopiston kattavat opiskelijabileet olivat vuoden kohokohtia. Vappuna, laskiaisena, pikkujouluaikaan ynnä muulloin lipunmyyntijono kiemurteli satojen henkien mittaisina pääkampuksella. Paikalla oli pakko olla ajoissa, sillä parituhatta lippua myytiin äkkiä loppuun.
Kyse ei ole pelkistä bileistä. Jyväskylässä koko ylioppilaskunnan yhteisiä tapahtumia järjestetään merkillisen vähän, ja niissäkin on yleensä vain muutama osallistuja.
Toinen esimerkki Oulusta: siellä korkeakouluopiskelijat kisailevat keskenään paremmuudesta muun muassa lentopallon, sählyn, sulkapallon, golfin, suunnistuksen, koripallon, pesäpallon ja puolenkymmenen muun lajin merkeissä. Täällä pelataan futispuulaaki, ehkä joskus harvoin jotain muutakin.
Omassa ainejärjestössä on tietysti parhaiden bileiden lisäksi hauskimmat ja fiksuimmat tyypit, viileimmät miehet sekä kuumimmat naiset. Siitä huolimatta niiltä huonompien naapuritiedekuntien tyypeiltä voi oppia jotain. Jopa humanisti liikuntatieteilijältä.
Juha Korhonen