Ei hakutuloksia.

Älä asetu ehdolle!

Hei, sinä yliopistossa tänä syksynä aloittanut fuksi. Olet ollut opiskeluiden alkamisesta ja kotoa lähtemisestä innoissasi, ikiomaan kämppään on haettu äidin kanssa Ikeasta kalusteet. Olet käynyt melkein kaikissa mahdollisissa bileissä ja tutustunut uudessa kaupungissa jo moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Mielessä on käynyt lähteä jopa ainejärjestön hallitukseen, olithan jo ”entisessä elämässäsi” aktiivinen yläasteella rippikoulun isonen ja lukiossa tutor. Elämä hymyilee, ja hyvä niin!

Sitten eräänä aivan normaalina syysiltana bileissä musiikki pauhaa voimalla, kun olkapäähäsi koputetaan. Kivannäköinen poika tai tyttö kertoo, että hänen ryhmänsä haluaa juuri sinut ehdokkaaksi edarivaaleihin! Emmit hetken, sillä et ymmärrä politiikasta mitään, eikä se niin kiinnosta. Äänestämäänkin olet päässyt vain pari kertaa, joista toinen kerta meni ohi krapulan takia ja toisella kerralla ehdokasta pohtiessasi isä vinkkasi, että naapurin Jaska on ehdolla kunnanvaltuustoon. Eikä sinulla ole suosikkipuolettakaan!

Ei hätää, vakuuttaa tyttö tai poika. Nämä ovat edarivaalit. Päätetään opiskelijalle – eli juuri sinulle! – tärkeistä jutuista. Kokouksia ei ole usein, ja ei tällä meidän ryhmällä ole, hei, mitään poliittista agendaa. Sitä paitsi kampanja on tosi kiva, saadaan jakaa ilmapalloja ja kortsuja yhdessä!

Fuksi on edelleen empiväinen, mutta kelkka on jo armotta käännetty. Vaikka seuraavana aamuna et muista keskustelusta juuri mitään, puhelimesi soi ja sinua pyydetään tulemaan allekirjoittamaan ehdokaspaperit. ”Kun sähän lupasit!” Poljet karmeassa darrassa yliopiston kirjastolle ja sinulle osoitetaan viiva, johon rustaat nimmarisi.

Myöhemmin sinulle alkaa sataa sähköpostia ehdokaskuvauksista ja muusta, joissa käyt kiltisti. Edelleen olet tosin vähän ihmeissäsi, että mikä se edari onkaan. Vinkkaat kuitenkin parille kaverille olevasi ehdolla, koska olisihan se noloa jäädä nollaan ääneen. Itseäsi et tietenkään kehtaa äänestää, eihän niin tee kukaan.

Sitten tulee vaalipäivä ja kas, sinut valitaan kuin valitaankin edariin! Hetken aikaa olet innoissasi ja pohdit kuumeisesti, ketkä mahtavat olla ne sinua äänestäneet. Salaisia ihailijoita, kenties?

Seuraava kevät ei kuitenkaan sisällä treffikutsuja salaisilta ihailijoilta saati muiltakaan. Sen sijaan kerran kuussa sinulta menee neljä tuntia edarin kokouksessa, sitä edeltävällä viikolla saman verran edarin iltakoulussa ja päälle vielä kolmas mokoma edaattorien käymän ”sähköpostikeskustelun” lukemiseen. Et oikein tiedä, mistä siellä edarissa aina tapellaan – vielä vähemmän sinua kiinnostaa – mutta ryhmän johtajanne kertoo aina, mitä pitää äänestää. Toimit sen mukaan, koska koet sen olevan oikein.

Sinulta alkaa jäädä bileitä, aloittamasi näytelmäkerhon harjoituksia ja lisäksi joudut sanomaan kavereiden kahvikutsuille ”ei”, koska haluat hoitaa edaripestisi kunnolla. Kiinnosta se juuri ei, mutta valittu mikä valittu. Kotona sinulle on opetettu, että velvollisuudet on hoidettava.

Kahden vuoden päästä selviät edarin ikeestä, mutta huomaat, että sinä aikana samaan aikaan yliopiston aloittaneet ovat karanneet opintopistemäärissä tavoittamattomiin, löytäneet ihanat poika- ja tyttöystävät, menneet kihloihin, eivätkä enää soita sinulle. ”Kun sulla on niitä poliittisia juttuja”. Facebook-statuksesi täyttyy kyllä edarista tuttujen naamojen eduskuntavaalikampanjakutsuista, mutta edelleenkään politiikka ei sinua kiinnosta Sitä paitsi naapurin Jaska on ehdolla, jos krapulaltaan vaalipaikalle eksyy.

Huomaat, että kaksi vuotta meni ihan hukkaan, etkä edes tajunnut, mitä edarissa päätit. Lähinnä sinusta siellä puhuttiin tuntikausia paskaa.

Hei, sinä yliopistossa tänä syksynä aloittanut fuksi. Edarivaalien ehdokasasettelu päättyy 12.10., joten lähipäivät ovat vaalipäälliköiden kiihtyvän kalastuksen aikaa. Älä ui verkkoihin, älä asetu ehdolle! Tai muista ainakin, että sinua on varoitettu. (Huom! Tämä varoitus koskee myös vanhempia opiskelijoita.)

  1. Matti Tyynysniemi

    Kalastalua voisi vähentää ainakin siten, että yliopiston sähköpostilistojen käyttö vaalitarkoituksiin kiellettäisiin vasta riittävän lähellä vaaleja.

    Nyt uusien listojen perustaminen on tehty turhan hankalaksi, kun minkäänlaista joukkotiedotusta ja halukkaiden kartoitusta ei olemassa olevien joukkotiedotuskanavien kautta saa harrastaa. Vähänkin löyhemmin organisoituneiden ainejärjestöjen ja pääaineiden aktiiveilta vaatisi kohtuuttomasti jalkatyötä selvittää, olisiko omissa joukoissa haluja edustajistovaaleihin.

    Nykyinen suuri kynnys suosii vakiintuneita edustajistoryhmiä, eli lähinnä poliittisia. Poliittisten edustajistoryhmien aktiivit tuskin haluavat, että ainejärjestötasolla aktivoidutaan omien ryhmien perustamiseen. Niin kauan kuin opiskelijaa lähellä olevia sitoutumattomia vaihtoehtoja ei ole, yhden-kahden ehdokkaan ”kalastaminen” oppiaineesta voi tuottaa poliittiselle ryhmälle mukavasti ääniä. Nämä ääniharavat päätyvät sitten turhan usein edustajistossa lähinnä keppihevosiksi, joiden ryhmäkurilla ja äänillä poliittiset broilerit valituttavat itsensä erilaisiin vaikutusvaltaisiin ja hyvältä ansioluettelossa näyttäviin tehtäviin.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. kyösti hagert

    matti, toi loppu soi hyvän kirjoituksen alun 🙂

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Toni Peltonen

    Täytyy kyllä antaa tunnustusta kirjoittajalle V. Vallattomalle. Näin se usein juuri menee.

    Mutta toki tuossa on sekin vaihtoehto, että edarissa innostuu vaikuttamaan asioihin, esimerkiksi valiokuntien kautta valmistelemalla ja edarissa vaikuttamassa sitten ideoiden läpimenoon.

    Ja on kyllä joku löytänyt tyttö- tai poikaystävänsäkin yo-kuntatouhuista – tiedä sitten kuinka monta onnellista pysyvää parisuhdetta siitä on syntynyt 😉 Mutta hauskoja kavereita touhusta kyllä saa, mutta saa niitä toki monesta muustakin touhusta. Joten en nyt ihan noin provon negatiivinen olisi, jos joku fuksi on ehdokkaaksi sekaisessa mielentilassa lupautunut.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.