Ei hakutuloksia.

Wesibusseja ja heijastinliivikissoja

Kun kolmisen vuotta sitten valmistuin Jyväskylästä taidehistoriaa tankanneena, luulin opiskelijaelämäni päättyneen käytännössä siihen. Vähänpä tiesin. Viime syksynä muutin tänne Ouluun rakkaan teekkarimieheni luokse – keskelle pohjoisen vilkasta kampuselämää.
Jyväskylässä ja Oulussa vallitsevat opiskelijakulttuurit eroavat toisistaan ennen kaikkea teekkarimeiningin osalta. Ennen tänne tuloani en tiennyt sitseistä juuri mitään, saati sitten ”wesibussista”, naksuista tai spekseistä.
Edellä mainituista erityisesti wesibussi on jotakin, mikä jättää pienen humanistin varsin sanattomaksi. Vappuisin kulkeva bilebussi kun ajaa sinne, minne sen huutoäänestyksellä halutaan ajavan.
Matkustajilla on omat juomat mukanaan, ja infernaalisen kokoiset ämyrit pauhaavat hyvien hittien lisäksi huonoja. Hauskinta reissussa ovat kuitenkin ohikulkijoiden tyrmistyneet ilmeet: moni arvelee paikallisliikenteen menneen raiteiltaan ja pahasti.

Oulun opiskelijakylässä Linnanmaalla ilahduttaa lemmikkieläinten ja säksättävien oravien paljous.
Noin 15 000 opiskelijan yhteisössä suosikiksemme on muodostunut kollikissa, joka liikkuu yksin ulkona – talvella heijastinliivit päällä. Tuo sympaattinen nelijalkainen tulee poikkeuksetta tervehtimään, minkä vuoksi olemme ajatelleet joku päivä kid… kisnapata sen hetkeksi aikaa meille kylään.
Ja jos ehditte jo säikähtää, niin kyllä, tunnemme toki tuon kyseisen viiksimaakarin omistajan.

Toisinaan vaikuttaa siltä, että Oulussa olen jossain määrin vain onnellinen sivustaseuraaja – omat taannoiset opiskeluvuoteni Jyväskylässä kun tuntuvat juuri niiltä oikeilta ja eniten rakkailta.
Mielessäni palaan aina Jyväsjärven rannalle, Lozzin vastapaistettuihin leipiin, Juomatehtaan tunnelmalliseen taidekirjastoon ja yliopiston kirjaston valoisaan kahvilaan. Anteeksi vaan, oululaiset Wokkipaja ja Datania, kyllä minä teistäkin alan vähitellen pitää.
Toisaalta alkanut työurani on tällä hetkellä uomissaan juuri Oulun seudulla, joten ei tätäkään ympäristöä voi mistään moittia. Täällä on Nallikarin biitsi ja hyviä mustikkapaikkoja sekä Stockmannin herkkuosasto – mitä muuta sitä voi ylipäänsä enää tarvita?

Anna Vepsä

Kirjoittaja on oululaistunut toimittaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *