Jyväskyläläispumppu Muuan miehen debyyttialbumi Tyhjyydestä tullaan on hauska sekoitus eri tyylejä kansantanhuista aina italo-westerniin. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi levystä nousee 1960–70-lukujen hippiprotestilaulut niin musiikkityylin kuin sanoitustenkin osalta.
Teksteistä tulee lähinnä mieleen kiertävä trubaduuri, joka laulaa maailman ilmiöistä ja elämänsä rakkaista. Tyyliin sopii erinomaisesti myös se, että omien sanoitusten lisäksi tekstejä on lainattu muun muassa Federico Garcia Lorcalta sekä Pentti Saarikoskelta, mutta jälkimmäisen kohdalla onneksi kuitenkin runoilijan hempeimmästä tuotannosta: ”Miten tahtoisinkaan olla sinulle hellä/ Pidellä kämmenellä kuin sammakonpoikasta.”
Paikoin niin sanoitukset kuin solisti Ismo Puhakan hataran sympaattinen ääni tuovat elävästi mieleen Pekka Strengin.
Kaiken kaikkiaan levy onkin kuin hengähdys suoraan 1960-luvulta. Ja mikä parasta, kun sitä kuuntelee, alkaa hymyilyttää.
Katariina Kalmari
”1960-luvun hippiprotestilaulujen uusi tuleminen.”