Pääkirjoitus 17.9.2008

OLLAANPA REHELLISIÄ. Käsi ylös kaikki ne, jotka ovat tällä viikolla murehtineet valmistumista, opintoja tai kesätyöpaikkaa. Kenen yöunia ovat vähentäneet tasapuolisesti bileet ja tentit? Kenellä ei ole ollut yhtään vapaata iltaa sitten viime kuun?

Suoritusyhteiskunnan vaatimukset ovat sikamaiset: opiskelun lisäksi pitäisi ehtiä harrastamaan, töihin ja parisuhteeseen. Samaan aikaan tulee juosta yöjalassa ja ulkomailla, ettei antaisi elämätöntä kuvaa itsestään.

Töitä on luvassa vain ”parhaille tyypeille”, sanotaan. Siksi ei kai ole ihme, että joihinkin paikkoihin on – kuulemma – jo tullut kesätyöhakemuksia. Niin, marraskuun alussa.

Vika on meissä. Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta ymmärtääkseni monen ei vielä tekisi mieli. Silti, aivan vapaaehtoisesti suostumme tekemään pitkiä päiviä huonoin ehdoin ja suorittamaan suorittamisen perään.
Kukkulan päälle nostamme sen, joka vetää itsensä pahimpaan piippuun. Kahvipöydissä käydään huomaamatta sairasta kisaa. ”Mun elämä on vain tätä työtä ja koulua”, kehuu yksi.
”Mulla ei ole ollut ole ollut lomaa sitten ylioppilaskirjoitusten”, nokittaa toinen.

Hyvät uutiset seuraavat tässä: yli-ihmiskisassa ei tarvitse pärjätä. Siitä yritetään muistuttaa myös ylioppilaskunnan ja YTHS:n järjestämällä hyvinvointiviikolla, jonka teemana on henkinen hyvinvointi. Siis yksinkertaisimmillaan se, että vetää välillä henkeä.

Huilausvaran vaatiminen on toki hankalaa – niin kauan kuin joku on valmis juoksemaan elantonsa perässä eläimenä, monen muunkin on pakko. On myös teeskentelyä puhua siitä, kuinka raha on vain rahaa ja kuinka toimeentuloonsa ei saisi suhtautua niin ahdistuneesti. Ahdistus kannattaa kuitenkin opetella myttäämään oikeisiin mittasuhteisiin. On niitä muitakin arvoja kuin talouskasvu. Oikeasti.

Pitää tehdä yhteispäätös: vastedes kukin ottakoon päivästään kolme tuntia, jolloin ei saa olla mistään huolissaan. Ajan voi käyttää oman tai kaverin mahan rapsutteluun, höyryn puhaltelemiseen pakkasilmassa tai vain sängyllä köllötellen. Laiskuussyytökset ovat sillä aikaa kielletyt – käynnissä on tärkeä hyvinvoinninhuoltotyö. Terveys on turhuutta vain siihen saakka, kun sen menettää.

Marja Honkonen