Jyväskylä yliopiston opiskelijat ovat viimeisen kahden vuoden aikana saaneet tottua muuttamiseen – kyllästymiseenkin saakka. Yliopiston tilojen uudelleenjärjestelyt ovat tavalla tai toisella koskettaneet jokaista tiedekuntaa. Monet oppiaineet on revitty juuriltaan ja toiminnot istutettu muihin rakennuksiin joko väliaikaisesti tai pysyvästi.

Yliopiston toimitilojen omistuksen siirryttyä vuoden 2010 alussa Senaatti-kiinteistöiltä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle (SYK), suuri osa pääkampuksen rakennuksista remontoidaan nyt perusteellisesti.
Senaatin maltilliseen näkemykseen rakennusten remontointitarpeista ja mahdollisista sisäilmaongelmista kohdistui paljon kritiikkiä ja yliopistolaiset tuskailivat tilaongelmien kanssa vuosikausia.
SYK aloitti heti toimintansa alussa tilaongelmien kartoituksen ja remonttien suunnittelun. Samoihin aikoihin hyväksytty yliopiston uusi tilojen keskittämiseen tähtäävä strategia ja uudet paljastuneet sisäilmaongelmat vauhdittivat toimintaa.

Yksi kampuksen historian perusteellisimmista remonteista alkoi kesällä 2010 kun Alvar Aallon myöhäistuotantoon kuuluva L-rakennus paketoitiin korjausta varten. Liikuntatieteellisen tiedekunnan käyttöön suunniteltu rakennus on suojeltu museoviraston tiukimmalla S1-luokituksella. Opiskelijat ja henkilökunta väistyivät Hippoksella sijaitsevaan Viveca-rakennukseen, josta on tarkoitus palata lähtöpaikkaan ennen seuraavan lukuvuoden alkua.

“Korjauksen valmistuttua tiedekunta tiivistää tilankäyttöään ja voi keskittää aiempaa tiiviimmin toimintaa Liikunta-rakennukseen”, linjaa tilapalvelujohtaja Suvi Jokio.

Viestintätieteiden laitoksen matka Tourulasta läpi pääkampuksen on ollut monivaiheinen. Pitkän epätietoisuuden jälkeen opiskelijat saivat kuulla yliopiston luopuvan Tourulan rakennuksista lopullisesti vuoden 2010 lopussa. Vaikka lähtöä oli uumoiltu pitkään, ilmoitus noin kuukauden päästä tapahtuvasta muutosta ilman tietoa määränpäästä hämmensi viestijöitä.

“Ensin oli pitkään puhetta, että muutto on tulossa, mutta sitten se muutos tuli yhtäkkiä kerralla. Se oli tosi outo case”, kuvailee Lööppi ry:n sihteeri Nina Kolehmainen.

Viestintätieteiden vaellus oli erikoinen myös siksi, että merkittävimpänä väliaikaisena sijoituspaikkana toiminutta Athenaeum-rakennusta oltiin henkilökunnan ja studiotilojen saapuessa juuri tyhjentämässä muiden oppiaineiden henkilökunnasta. Athenaeum onkin ollut monelle oppiaineelle risteyskohtana – sieltä on sekä lähdetty pakoon sisäilmaongelmia että saavuttu muualta niiltä turvaan. Viimeisiä poistuneita opiskelijoita olivat viestintätieteilijät.

“Kaikki muut oli häädetty remontin alta pois, mutta me oltiin siellä. Remonttimelu oli kauhea ja välillä piti huutaa. Siellä oltiin homeen keskellä ja rakennusmiehiä ympärillä”, hymähtää Kolehmainen.

Viestijöiden matka jatkuu yhä, sillä suuri osa toiminnoista on edelleen hajasijoitettu ympäri Seminaarinmäkeä.

Yliopiston tavoitteena on tulevien vuosien aikana keskittää sekä opetus, tutkimus että henkilökunta Seminaarinmäelle, Mattilanniemeen ja Ylistölle sekä saada laitoksille toimivat ja tiiviisti sijoitellut yksiköt. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tilat hajaantuvat hetki hetkeltä yhä enemmän. Remontissa olevien ja korjauksia odottavien rakennusten keskellä vallitsee epätietoisuus sekä rakennusten sijainnista että turvallisuudesta. Myös remonttien aikataulut ovat usein olleet ylioptimistisia ja muuttoratkaisut on tehty vähäisellä tai epämääräisellä tiedotuksella.

“Se oli sitä, että ei tiedetty, minne olemme menossa. Meillä oli kursseja tulossa eikä tietoa siitä, perutaanko ne, tai että onko meillä mitään tiloja”, kuvailee Lööppi ry:n Nina Kolehmainen.

Toukokuun aikana on odotettavissa tietoa useista uusista sijoituspäätöksistä. Muuttoaan odottavat tällä hetkellä ainakin Mattilanniemen MaD-rakennukseen alustavasti suunnitellut Opiskelijapalvelut sekä remontista toipuvaan Athenaeumiin siirtyvät Seminaarinmäen lähituki sekä vahtimestaripalvelut. Athenaeumin kellarikerroksen sisäilmakorjauksen on määrä valmistua alkukesästä ja syksyyn mennessä sinne on tarkoitus avata uudet studiot ja muut opetustilat.

Kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseva Jyväskylän yliopiston kampus on monin tavoin poikkeuksellinen. Rakennusperinnöltään historiallisesti kerrostuneena ja useiden kuuluisien arkkitehtien suunnittelemana siihen kohdistuu paineita monilta eri tahoilta.
Vaikeistakin sisäilmaongelmista kärsivien rakennusten korjaaminen on monivaiheinen työ, sillä kuultavia osapuolia on lukuisia. Koska SYK:n tavoitteena on saada kaikki tilat kunnostettua, on meno välillä hurjaa ja ratkaisut saavat monet eri tahot mietteliäiksi. Alvar Aalto -säätiön rakennusperintöosaston arkkitehti Tuula Pöyhiä kyseenalaistaa L-rakennuksen suurremontin laajuuden:

“Siellä on selkeitä korjattavia kohtia, joihin on täytynytkin puuttua. Mutta ne ovat kuitenkin luonteeltaan melko paikallisia”.

Pöyhiä kertoo, että L-rakennukselta on vaihdettu jo muutamia vuosia sitten uusitut käyttövesiputkistot, maalattu valaisimet ja pinnoitettu uudestaan ihan hyväkuntoiset väliovet. Hänen mukaansa tällaisella, mahdollisesti liiallisella, korjaamisella voidaan vaarantaa rakennusten olemukseen liittyviä arvoja ja aiheuttaa uusia ongelmia.

“Kun norsupyssyllä ammutaan kärpästä, ei voida yksiselitteisesti sanoa, mistä mikäkin ongelma johtuu. Kun kaikki korjataan kerralla, ei opita, mistä ongelmia lopulta aiheutui”, Pöyhiä sanoo.

Vaikka liikuntatieteiden L-rakennuksen remontti on ollut vaikea ja massiivinen operaatio on yliopistolla ja Suomen yliopistokiinteistöillä edessään mahdollisesti vielä haastavampia projekteja.

Remonttiin joutuu lähiaikoina myös vuonna 1955 valmistunut yliopiston päärakennus, joka on yksi Alvar Aallon uran merkittävimmistä töistä. Sama kohtalo on alle kymmenen vuotta sitten edellisen suuren korjausurakkansa läpikäyneellä X-rakennuksella, joka on sisäilmaltaan yksi kampuksen ongelmaisimmista.
Näiden Aallon rakennusten arkkitehtuuria käydään ihailemassa Etelä-Amerikasta ja Australiasta asti, mutta näillä näkymin ensi vuonna kumpaankin päässee vain kulkuluvalla kypärä päässä.
Lopullisen ratkaisun löytämisessä tilaongelmiin yksi oleellisimmista tekijöistä ovat suunnitteilla olevat uudisrakennukset, joilla täydennetään kampusalueen nykyistä rakennuskantaa. Tilaa on kaavailtu muun muassa Alvar Aalto -museon viereiseen Ruusupuistoon nouseviin rakennuksiin.
Myös Arto Sipisen suunnittelemien MaB- ja MaC-rakennusten kohtalo on keskeinen. Mikäli museoviraston vaatimus suojelusta menee läpi, eikä rakennusten purkamiselle saada lupaa, joutuu yliopisto miettimään Mattilanniemeen kaavailluille uusille rakennuksilleen uutta sijaintia. Yliopiston johto on luvannut, ettei näihin terveyshaittoja aiheuttaneisiin tiloihin enää palata.