”Jes, Poppari!”

Taiteilijanimellä Arppa tunnettu Aaro Airola innostuu kuullessaan Jyväskylän Kolmikulmassa sijaitsevan elävän musiikin ravintolan nimen.

Poppari on yksi Arpan ja Jiri-Serkun eli Jiri Kurosen Iltamat Pihlajassa -kiertueen keikkapaikoista. Samaa nimeä kantaa myös vappuna julkaistava albumi. Kiertueen pysähdyspaikat vaihtelevat kapakoista kirkkoihin, kouluista kirjakauppoihin. Se ei ole sattumaa.

Iltamat Pihlajassa ammentaa aiheensa iltama- ja paikalliskulttuurista, ja samaa haluttiin heijastaa myös kiertueeseen.

”Annoimme keikkamyyjälle sellaiset suuntaviivat, että tässä projektissa meidän ei ole pakko saada kaikkia maailman rahoja ja vaurastua ihan sikana”, Airola sanoo.

Ajatus sopii myös itse musiikkiin. Airolan mukaan levyn kappaleet eivät oikein istu ympäristöön, jossa artisti on nostettu kauas yleisöstä ja barrikadit erottavat esiintyjän kuulijoista.

”Joo, tämä ei ole yhtään sellaista musaa, missä olisi se mellakka-aita ja niitä keltaliivejä”, sanoo Jiri-Serkku.

Keikoilta kaksikko lupaa ennen kaikkea iltamatunnelmaa ja sitä, että mitä vain voi tapahtua. Vähän sellaista, jota Popparikin heijastelee.

Arpan ja Kurosen yhteistyö sai alkunsa Airolan kotikaupungista Kokkolasta. Arpan sisko Anna Airola pyysi häntä tekemään musiikkia Ykspihlajan kesäteatteriin. Teatterimusiikin tekeminen ei ollut Airolalle entuudestaan tuttua, eikä hän halunnut ryhtyä työhön yksin. Kuronen lähti mukaan projektiin.

Airolalla oli ollut päällä luomisen tuskaa, mutta yhdessä työskentely alkoi yhtäkkiä kantaa. Kappaleita syntyi, niitä esitettiin erilaisissa yhteyksissä ja vastaanotto Kokkolassa oli hyvä. Vähitellen kaksikolle alkoi hahmottua ajatus siitä, että samalla otteella voisi syntyä kokonainen albumi.

Iltamat Pihlajassa sijoittuu pitkälti Kokkolan Ykspihlajaan, sataman ja työläishistorian sävyttämään kaupunginosaan. Sen laulut liikkuvat asemilla, baareissa, ravintolavaunuissa ja orkestereissa. Niissä kulkevat mukana kylän hahmot, joiden tarinat nousevat ennen kaikkea Arpan äidin Outi Airolan kertomuksista ja tämän toimittamasta Ykspihlaja-kirjasta.

Kyse ei silti ole mistään historiallisesta kuvauksesta. Pikemminkin albumilla näyttäytyy elävä maailma, jossa satama, työväenkulttuuri, baarit, asemat ja erilaiset persoonat iloineen ja suruineen puskevat koko ajan pintaan.

”Mun mielestä ne biisit eivät ole mitään historiaa. Ne ovat semmoisia, jotka kertovat ihmisten elämän vaikeista kysymyksistä ja elämän pohdinnasta. Esimerkiksi just siitä, että onko minulla riittävästi toimeentuloa, onko minulla työtä. Nehän eivät ole hävinneet mihinkään ihmisyhteisöstä tässäkään ajassa. Ne ovat edelleen olemassa. Ne ovat myös tämän ajan teemoja samalla lailla”, Kuronen sanoo.

Tyylillisesti albumi yhdistelee kuplettia, iskelmää, rootsia ja vanhaa rock ’n’ rollia. Mukaan mahtuu myös slaavilaisia vivahteita sekä yksittäisiä irtiottoja hiphopin suuntaan.

Levyn kappaleita tehtiin Airolan kotona Loviisassa. Kuronen jamitteli Arpan Wurlitzer-sähköpianolla, ja Arppa luki jamittelun päälle tarinoita Ykspihlajasta. Vähitellen niistä alkoi muotoutua lauluja. Joskus jokin rivi tarttui heti. Joskus oikeaa suuntaa piti hakea pidempään.

Työtapa kuuluu myös lopputuloksessa. Iltamat Pihlajassa liikkuu tyylillisesti moneen suuntaan, mutta siinä on vahva yhteinen svengi. Kuronen sanoo pitäneensä rock ’n’ rollissa aina nimenomaan sen roll-puolesta. Ajatus kuuluu levylläkin. Raskauden sijasta sitä vie eteenpäin liike.

Roll kuuluu ehkä selvimmin Tennis Rollissa, joka julkaistiin viime elokuussa albumin ensimmäisenä singlenä.

Istumme Helsingin Talin tenniskeskuksen yläkerrassa. Haastattelupaikka ei ole valikoitunut sattumalta. Tenniksellä oli iso rooli myös albumin syntyprosessissa.

Airola ja Kuronen ovat käyneet aiemmin päivällä pelaamassa. Pisteitä ei kuitenkaan laskettu.

”Me emme pelaa pisteitä. Tykkäämme enemmän siitä, että lyödään pitkää palloa ja hiotaan peruslyöntejä. Kun aletaan laskea pisteitä, se menee helposti selviytymiseksi”, Kuronen sanoo.

Sama päti myös lauluntekoon. Luovuus ei kuki, jos mailaa puristaa liikaa. Kun työskentely alkoi takkuilla, kaksikko ei jäänyt väkisin puristamaan kappaleita valmiiksi. Sen sijaan edessä saattoi olla pitkä lounas tai ajomatka Loviisasta Kotkaan tenniskentälle. Sen jälkeen oikea suunta löytyi usein helpommin.

Kuronen on harrastanut tennistä koko ikänsä, Airola vasta muutaman vuoden.

”No teininä oli joku semmoinen porukka, että varmaan rööki huulessa lyötiin palloa”, Airola sanoo.

Varsinainen innostus syttyi vasta muutama vuosi sitten.

”Itse asiassa aloimme pelaamaan tyttöystäväni kanssa kolmisen vuotta sitten. Mulla jäi innostus päälle.”
Kuronen sanoo Airolan kehittyneen nopeasti.

”Pelasimme Santahaminassa koko viime kesän. Niin nyt olit taas jo ihan eri pelaaja kuin viime kesänä.”

Airolan mukaan moni nuorempi tennistä harrastava muusikko käy pelaamassa Kurosen kanssa, kun tuntuu siltä, että oma lyönti on vähän kehittynyt.

”Mä olen vähän tämmöinen mittatikku näille 1990-luvulla syntyneille”, Kuronen sanoo.

Iltamat Pihlajassa tuli sekä Airolan että Kurosen eteen hyvään aikaan. Molemmat kärsivät omalla tavallaan luovan työn umpikujasta, mutta eri syistä.

Olavi Uusivirran taustayhtyeessä sekä Tuure Kilpeläisen Kaihon Karavaanissa soittanut Kuronen oli etsinyt uutta musiikillista väylää siitä lähtien, kun Kilpeläinen jätti yhtyeen. Airolalla taas pää löi tyhjää. Neljässä vuodessa syntyneet neljä albumia olivat vieneet hänet pisteeseen, jossa uuden kirjoittaminen ei enää tuntunut luonnistuvan.

Airolalle myös työskentelytapa oli uusi. Aiemmilla levyillään hän oli kirjoittanut laulut pääosin itse ja tuonut tekstit valmiimpina äänityssessioihin. Toki läheiset olivat voineet kommentoida niitä, mutta vastuu kappaleista oli lopulta ollut hänen.

Kuronen taas kuvaa itseään toisenlaiseksi tekijäksi. Hän sanoo suoraan, ettei hänestä oikein ole yksinäiseksi lauluntekijäksi.

”Mulla ei tavallaan ole sitä sellaista kosmista yksinäisyyden tunnetta, missä mä suoltaisin jotain upeita laineja”, hän sanoo.

Kuronen ei silti ajattele, että laulut syntyisivät pelkästään yhdessä huoneessa jamittelemalla. Hänen mukaansa yhdessä voidaan löytää svengi, rakenne ja suunta, mutta usein juuri yksin löytyy se lause tai ajatus, joka antaa kappaleelle sen syvyyden.

”Tämä ei ole mun mielestä koskaan mikään joko tai -asia, vaan nämä asiat voi olla sekä että.”

Siihen väliin Iltamat Pihlajassa asettuu. Ehkä juuri siksi samalle albumille mahtuvat rinnakkain kuplettiperinne, satamatarinat, hiphopin suuntaan kurkottava Asemalla ja oodi tennikselle.

Palataan vielä hetkeksi Poppariin. Miksi juuri tämä jyväskyläläinen kapakka sopii niin hyvin iltamatunnelmaan?

Molemmat kertovat päätyneensä keikkareissuillaan usein juuri Poppariin. Airolan mukaan hänen bändinsä rumpali Okko Saastamoinen on pitänyt vuosien ajan yllä periaatetta, jonka mukaan Jyväskylässä pitää keikan jälkeen käydä Popparissa katsomassa, löytyisikö jameja. Baari on päätynyt myös kappaleen nimeen asti, kun ”se Metsänpoika Popparissa ei loppunut ikinä”.

”Popparin omistaja lähettää aina terveisiä jonkun kaverin kautta, että sanokaa Arpalle, että tulee keikalle tänne.”

Kuronen tuntee paikan yhtä hyvin. Hän on käynyt siellä niin Olavi Uusivirran kuin Kaihon Karavaaninkin kanssa, mutta myös muuten vain Jyväskylässä ollessaan. Poppari on heidän puheissaan Suomessa ainutlaatuinen baari, jossa ilta voi lähteä mihin suuntaan tahansa.

Airolan mukaan siellä pitää myös lunastaa paikkansa.

”Jos joku on liian tärkeänä siellä lavalla, niin se kyllä sanotaan.”

Ehkä juuri siksi Poppari tuntuu heistä poikkeukselliselta paikalta. Se ei ole pelkkä keikkapaikka, vaan tila, jossa musiikki elää yleisön mukana. Joku voi nousta lavalle laulamaan vaikka kännykän näytöltä Paratiisin.

Koska kyseessä on anniskeluravintola, saattaa joku välillä kivuta lavalle liian päihtyneenä. Mutta sekin kuuluu asiaan, eikä yleisö tuosta hätkähdä. Kurosen mukaan juuri siinä näkyy paikan hienous: hankalatkin tilanteet hoituvat usein ilman suurempaa numeroa.

”Kukaan ei käske eikä komentele. Kukaan ei ole päällikkö.”

Siksi Poppari tuntuu heistä oikealta paikalta tulevalle kiertueelle. Se ei lupaa hallittua iltaa, vaan juuri sen, mitä kaksikko tuntuu hakevan: mitä vain voi vielä tapahtua. ▬