Muutamakin päivä ilman ruokaa voi olla elämänmuutoksen alku.
Monissa uskonnoissa on korostettu paaston merkitystä henkisen kasvun aikana. Isoimpia uskonnollisia paastoja on muslimien ramadan-kuukausi, sekä kristillisessä perinteessä ennen pääsiäistä vietettävä suuri paasto. Ramadan-kuukauden aikana syöminen ja juominen on kiellettyä auringonvalon aikaan. Ortodoksisessa perinteessä pitäydytään ensisijaisesti kasvisruoassa. Sekä islamilaisessa että kristillisessä paastossa kyse ei ole itsensä nälässä pitämisestä vaan henkisestä kasvusta.
Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan pastori Kaarlo Saarento sanoo että Ortodoksisessa kirkossa paasto on ensisijaisesti hengellinen asia. ”Toki ruumis on kilvoituksessa mukana, mutta paastossa ei voi koskaan olla kyse pelkästä ruokavaliosta. Paaston aikana meidän pitäisi tarkastella kriittisesti omaa elämäämme ja luopua itsekkäistä ja haitallisista tottumuksista.
Nykypäivänä monet ihmiset paastoavat terveydellisistä syistä. Paaston sanotaan puhdistavan suolistoa, vaikuttavan veren rasva-arvoihin ja tervehdyttävän ärsyyntyneitä limakalvoja. Etelä-Kalifornian yliopiston tekemässä tutkimuksessa todettiin paastoamisen lisäävän kehon vastustuskykyä. Paastossa keho rupeaa energiavajeen vuoksi käyttämään immuunipuolustusjärjestelmän vaurioituneita osia ja käynnistää uusien valkosolujen luomisen. Havainnoista voi tutkijoiden mukaan olla hyötyä muunmuassa syöpäpotilaille ja iäkkäille ihmisille, jotka kärsivät heikentyneestä vastustuskyvystä.
Monet ravitsemustieteilijät kuitenkin kritisoivat paaston terveyshyötyjä. Ylen haastattelussa Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen professori Jussi Pihlajamäki toteaa ettei suolisto puhdistu paaston aikana. Pihlajamäki selittää tätä elintoimintojen hidastumisella, joka vaikuttaa myös suoliston toimintaan. Myös kehon lepotilaa Pihlajamäki kritisoi.
”Elimistö tarvitsee töitä. Ei ole suolistolle hyvä, ettei sinne laiteta mitään. Säästäminen ei paranna elimistöä”.
Itse kokeilin viiden päivän mehupaastoa. Sain juoda ainoastaan hedelmistä ja vihanneksista tehtyä 100 prosenttista mehua, sekä teetä johon pistin hunajaa. Paaston aikana pidin tuntemuksistani päiväkirjaa. Laihtumiseen minulla ei ollut tarvetta, joten en punninnut itseäni ennen tai jälkeen mehupaaston.
Kahden ensimmäisen paastopäivän tuntemuksista päällimmäisenä jäi mieleen nälkä ja vitutus. Päätä särki jatkuvasti, eikä energiatasoni riittänyt sen enempää töiden tekoon, kuin vapaa-ajan viettoonkaan.
”Olin juuri ostanut itselleni Hitman Absolution -pelin ja ärsyttävintä oli ettei kärsivällisyys riittänyt pelin vaatimaan hiiviskelyyn ja suunnittelemiseen. Pelaaminen oli pakko lopettaa”, kirjoitin paastopäiväkirjaani.
Kerran keittäessäni teetä huomasin myös lusikoivani hunajaa suoraan purkista: ”Hunaja maistui taivaalliselta, mutta samalla tuli huono omatunto koska tavallaan kuitenkin söin”.
Kolmantena päivänä keho oli selkeästi lopettanut ruoasta haaveilemisen ja olin paljon paremmalla tuulella. Monet paastoajat puhuvat ketoosin aiheut-
tamasta ”high-fiiliksestä”, jolloin olo olisi jotenkin erityisen kevyt ja energinen. Itse en huomannut tällaista kokeneeni.
Oma oloni paaston loppupäivinä oli ”perushyvä”, enkä aktiivisesti enää edes ajatellut ruokaa. Muistan ihmetelleeni, miksei tuntunut miltään vaikka oli ollut neljä päivää syömättä.
Mielenkiintoisia huomioita paaston aikana oli muun muassa hajuaistin terävöityminen jo muutaman päivän jälkeen. Viimeisinä päivinä aloin jo melkein paljain silmin nähdä hajupilven, joka tulvi kebabravintolan avoimesta ovesta.
Paaston aikana arjen ruokailutottumukset menevät suurennuslasin alle, mitä pidän tärkeimpänä syynä paastota. Fyysisesti terve ihminen voi kokeilla paastoamista, joskin yleisesti ensikertalaiselle ei suositella yli viikon paastoputkea. Vaikka paastoamisesta ollaan montaa mieltä, yhdestä asiasta kaikki voivat päästä yhteisymmärrykseen. Paastoamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei elämäntapojaan mieti myös paaston jälkeen.
Lue lisää: