Kaikista yliopistotutkinnoista 64 prosenttia oli naisten suorittamia vuonna 2008. Nuoremmissa ikäluokissa on valtava naisten koulutusylivoima. Se tulee vaikuttamaan merkittävästi pariutumismarkkinoiden rakenteeseen.
Naiset ovat parinvalinnassa hypergamisia: miehen pitää yleensä olla naista parempi tai ainakin yhtä hyvä. Vähän koulutetut miehet ovat kuitenkin naisia huonompia. Voidaankin ennustaa, että yhä suurempi osa miehistä tulee syrjäytymään pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle. Samaan aikaan mieseliitin rinnakkaissuhteet yleistyvät. Silloin tigerwoodsit hoitelevat naiset.

Tasokkaiden aviomieskandidaattien puute on ikävää myös kolmikymppisille koulutetuille naisille. Nainen voi toki valita: seksisuhde Tigerin kanssa, yksinhuoltajuus tai katkera vanhapiikuus. Omaa koulutettua pumpsukkaa ei kuitenkaan helposti löydy.
Ehkäpä roolit vaihtuvat ja nainen valitsee itselleen luuttuavan kotimiehen? Ääh, idealismi on syytä jättää naistutkimuksen laitokselle. Roolivaihto ei onnistu, koska alistuva kotimies ei ole seksikäs. Naisia ei voi sosiaalistaa pitämään itseään alempana olevista miehistä. Se on biologian laki.
Jos käänteisten roolien parisuhde kuitenkin muodostuu, tiedossa on ongelmia. Mies potee epämiehekkyyttä ja nainen on tyytymätön alhaisen statuksen mieheensä. Se on toki ok, jos mies lukee itsensä ensin tohtoriksi ja jää sitten kotiin. Vähän koulutetuille kotimiehille ei ole kysyntää.

Naisten koulutustason nousu johtaa pariutumismarkkinat kohtaamattomuuden kriisiin. Silloin yhä harvemmalla on kivaa. Paitsi Tigerilla ja parikymppisillä bailaavilla naisilla.
Pariutumismarkkinoiden kriisi pitää tunnistaa ja etsiä siihen lääkkeitä, kuten koulutustasa-arvon lisäämistä. Feministinen tasa-arvoeliitti tuskin kuitenkaan tekee asialle mitään. Sitä kiinnostaa yliopistossa lähinnä vain naisten osuuden lisääminen professoreina.

Henry Laasanen