”Tuntuu, että mä oon ite yks stereotypia”, Ronja Levä vastaa nauraen kysymykseen siitä, onko Flow’ssa tietynlainen kävijäkunta.
Flow-väki jakaantuu monien mielikuvissa kahteen lahkoon. On kalliolaiset skenettäjät, jotka hiippailevat underground-teknokeikoille Karhu-lenkkareissa, viikset trimmattuna ja patchwork-tatuoinnit esillä.
Toisen joukon muodostavat varakkaat millenniaalit, jotka tulevat paikalle lähinnä ottamaan kuvia Pupu-salaateistaan ja tapaamaan tuttuja, esiintyjistä ei niin väliä. Liput he ovat ostaneet joko ePassilla tai saaneet suoraan firmalta.
Jylkkäri lähti selvittämään, pitävätkö stereotypiat paikkansa.
Flow-kävijäkunnasta on tehtailtu vuosien ajan meemejä ja Flow on profiloitunut hyvin helsinkiläiseksi festivaaliksi. Viimeistään liharuokien poistaminen ruokatarjonnasta alleviivasi Flow’n eroja maakuntafestareihin.
Jos Jyväskylän Suomipopeilla kiellettäisiin makkara, vastaanotto ei todennäköisesti olisi kovin positiivinen.
Ronja Levä on ensimmäistä kertaa Flow’ssa, eikä hänellä ollut sen ihmeellisempiä ennakkoluuloja tapahtumasta.
”Olen nähnyt paljon vaikuttajia ja somejulkkiksia, mutta täällä näyttää olevan ihan kaikenlaisia ihmisiä, normikulkijoita”, hän arvioi.
Levä ei ole paikalla vain festarikävijänä, vaan hän esiintyi Flow’ssa perjantaina DJ Snapdragon -nimellä. Hän tunnistaa itsessään tietynlaisen Flow-arkkityypin.
”Sata prossaa. Tuntuu, että oon ite yksi stereotypia. Mä oon se, joka tekee dj-hommia ja asuu Kalliossa, se on ihan fine”, Levä nauraa.
Levä on paikalla ystävänsä Jenne Välitalon kanssa. Välitalo arvelee olevansa Flow’ssa ehkä viidettä kertaa. Festivaaleille häntä vetää takaisin artistitarjonta.
”Yksi ainuista paikoista, joka buukkaa artisteja, joita mä haluan nähdä” Välitalo kiteyttää.
Välitalo allekirjoittaa osin näkemyksen siitä, että osa tulee Flow’hun artistien takia ja osa vain fiilistelemään. Hänelle itselleenkään musiikki ei ole ainoa vetovoimatekijä Flow’ssa.
”Ihana nähdä myös kavereita. Kyllä täällä kumpaakin pääsee tekemään: hyvää musaa, mutta filistelemään myös. Täällä on kuitenkin tilaa olla”, hän arvioi.
Alkujaan pienimuotoinen indie-tapahtuma on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista festareista.
Iltalehden vertailussa Suomen suurimmat festivaalit liikevaihdoltaan olivat vuonna 2024 Ruisrock, Flow Festival, Provinssi ja Tuska.
Vaikkei Flow olekaan enää indie-festari, sen artistikattaus eroaa selvästi Ruisrockista ja Provinssista. Raskaan musiikin festivaali Tuska erottuu muusta kolmikosta toki vielä selvemmin.
”Ei Flow enää ole indie, mutta täällä ei oo perus JVG:t vaan kiinnostavampia artisteja”, sanoo Jylkkärin haastattelema nuori mies, joka kertoo esiintyneensä itse useasti Ruisrockissa, mutta viihtyvänsä paremmin Flow’ssa.
”Ei mua kiinnosta siellä [Ruisrockissa] olla yleisön seassa. Siellä on niin paljon ei-omanhenkisiä ihmisiä, alaikäisiä, kännisiä teinejä, enemmän junttimeinkiä. Ite queer-ihmisenä tuntee, että siellä ei voi olla niin täysin oma itsensä.”
Flow on tunnettu siitä, että se panostaa visuaaliseen ilmeeseen ja viihtyvyyteen. Festivaalialue on todellakin poikkeuksellisen siisti, ja kävijöiden joukossa liikkuu roskienkerääjiä myös tapahtuman aikana.
Instagrammattavia kohteita siis riittää, mutta kauneus myös maksaa.
Yhden päivän lippu Flow’hun maksoi kalleimmillaan 169 euroa ja kolmen päivän lippu 269 euroa. Alueen hinnat ovat myös varmasti kotimaisten kesäfestareiden kalleimmasta päästä.
Halvin olut on viisiprosenttinen 0,33 litran Heineken, joka maksaa 9,50 euroa. Tilattaessa hintaan lisätään euron pantti, jonka saa takaisin, kun tölkin vie panttipisteelle (toim.huom. Paitsi jos tölkki on kolhiintunut liikaa matkan varrella).
Hartwallin lonkerotölkit ovat 10,90e plus pantti, 0,33l Pepsi Max taas 6e. Ruokakojuissa annosten hinnat vaikuttavat olevan keskimäärin noin 16 euroa.
Köyhälle kaikki on kallista, mutta useimpia haastateltavia hinnat eivät tunnu häiritsevän.
Nimettömänä pystyttelevä kaveriporukan jäsen myöntää, että häntä ei juuri kiinnosta keitä Flow’ssa esiintyy. Hän tulee sinne minne kaveritkin.
Kun toimittaja kysyy, eikö Flow ole pääsylippuineen aika kallis hengailupaikka, vastaus on selvä.
”Maksaa sen minkä maksaa”, toteaa noin kolmekymppinen mies.
Flow tuntuukin vetoavan hyvätuloisiin kävijöihin, niihin aikuisten töissä käyviin millenniaaleihin. Kalliimmat hinnat eivät haittaa, kun vastineeksi saa käsienpesupaikan saippualla ja vedellä, siistit bajamajat ja vesivessat sekä kivat hengailualueet.
Omaleimaisuuden lisäksi Flow on korostanut asemaansa vastuullisena tapahtumana, minkä vuoksi festivaalin omistajayhtiön Israel-kytkökset aiheuttivat polemiikkia ennen tapahtumaa ja sen aikana.
Flow-boikotti sai somessa ja perinteisessä mediassa melko paljon jalansijaa, mutta todellisuudessa vastarinta jäi melko pieneksi, ainakin festivaalikävijän näkökulmasta.
Perjantaina arviolta viidenkymmenen hengen joukko huusi iskulauseita tien toiselta puolelta (mm. ”Flow you can’t hide, you’re supporting genocide” sekä ”Festarikansa viihtyy, kansanmurha kiihtyy”).
Lauantaina ja sunnuntaina mielenosoittajat olivat muisto vain. Palestiina-aihe kyllä puhutti Jylkkärin jututtamia kävijöitä.
Aiheen polarisaation vuoksi keskustelut käytiin kuitenkin ilman nimiä ja kuvia. Moni koki keskustelun erittäin poliittiseksi, vaikkei itse olisikaan kantaaottava ihminen.
Kolmen parikymppisen porukka piti kohua ehkä hieman liioiteltuna Israel-kytköksen laajuuteen nähden. He eivät kokeneet boikotoinnin vaikuttavan Palestiinan tilanteeseen.
”En ota kantaa täällä olemisella siihen”, nuori nainen pohti.
”Hienoa, että ihmiset ottavat kantaa, jos se tuntuu tärkeältä itselleen, mutta se yhteys on aika kaukainen”, nuori mies arvioi.
”Jos oikeasti rupee miettii tota asiaa, niin mitä kaikkea pitäisi lähtee boikotoimaan?” hän jatkaa.
Eräs haastateltava oli harrastanut modernia anekauppaa, ja osti itselleen puhtaan omatunnon lahjoittamalla rahaa Palestiinaan.
”Maksoin lippuhinnan kahden ruotsalaisen tyypin kautta, jotka järjestävät Palestiinaan apua. Vähän sillai omatuntoani putsaten, voin tulla, kun oon antanut saman verran.”
Flow-boikotti linkittyy myös jutun alkuperäiseen aiheeseen stereotypioista. Keskimääräistä tiedostavampaa Flow-kävijää on helpompi syyllistää kuin festarihillujaa, jota ei kiinnosta sen suuremmin Palestiina kuin lihansyönnin eettiset ongelmatkaan.
Omakohtaisten havaintojen ja toisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vaaka alkaa kallistua siihen, että Flow’ssa tosiaan käy aika paljon sitä stereotyyppistä Kallio-jengiä.
Mutta haittaako se?
”Ei siinä ole mun mielestä mitään pahaa, jos sä elät Kalliossa ja sun kaverit käy samossa paikoissa. Silleehän se menee, jossain Villi Wäinössä käy samat porukat ja Espoossa on omat, jotka käy viinijuhlilla. Totta kai aina kuplaantuu ja samanhenkiset ihmiset saapuu samaan paikkaan. Musta se on hauska juttu”, nuori mies kiteyttää oman näkemyksensä. ▬