Ei hakutuloksia.

Teksti Julia Harju Kuvitus Irina Hasala

Essee: Laskeva syntyvyys on nähty uhkana Suomessa – Vaikka en itse halua lapsia, voin auttaa muita luovuttamalla

Vaikka hedelmöityshoitoja tehdään yhä enemmän, jonot ovat pitkät ja luovuttajista on jatkuva pula.

ILMAN SINUA ei olisi minua. Sinisilmäinen valkoiseen pyyhkeeseen kääritty vauva tapittaa minua bussipenkin selkämykseen liimatusta mainoksesta. Siinä terveitä nuoria kannustetaan munasolujen lahjoittajaksi.

Hymähdän. Samalla pohdin, saako joku pian lapsen avullani.

Syksyllä 2021 päätin lahjoittaa munasolujani hedelmöityshoitokeskukselle. Halusin auttaa ja klinikka sijaitsi lähellä. Täytin netissä esitietolomakkeen.

Minä ja aviopuolisoni emme haaveile lapsista, ja olen vierastanut ajatusta äitiydestä lapsesta saakka. Silloin muovisen Baby born -nuken helliminen tuntui vieraalta, ja silittelin mieluummin pehmoleluja.

En ole ainoa vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinnut.

 

VÄESTÖLIITON VUODEN 2018 tutkimuksen mukaan reilu 12 prosenttia ilmoitti ihanteekseen nolla lasta. Lapsettomista 20–29-vuotiaista puolestaan joka neljäs sanoi, ettei halua lapsia koskaan.

Lapsettomuus ei ole enää nykyään yhtä paheksuttavaa ja harvinaista kuin ennen, mutta silti laskeva syntyvyys on nähty Suomessa uhkana yhteiskunnalle ja taloudelle.

Vuonna 2017 Sdp:n silloinen puheenjohtaja Antti Rinne jopa kehotti suomalaisia ”synnytystalkoisiin”. Rinne oli huolissaan siitä, että kyseisenä vuonna Suomessa syntyi yhtä vähän lapsia kuin 1860-luvun nälkävuosien aikaan.

Oli Rinteen tai jonkun muun asiaa esillä pitäneen ansiota tai ei, vuonna 2020 yhdeksän vuotta jatkunut alamäki kuitenkin tyssäsi. Syntyvyys kääntyi nousuun, ja sama kehitys on jatkunut toista vuotta peräkkäin. Siinä missä kokonaishedelmällisyysluku – joka kertoo kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla – oli vuonna 1,37, se oli seuraavana vuonna 1,46.

Kasvusta huolimatta luku on mittaushistorian neljänneksi matalin.

 

ESILOMAKKEEN TÄYTÖN jälkeen minut kutsutaan klinikalle. Ensin selvitetään, olenko luovuttajaksi sopiva. Käyn useissa verikokeissa ja testeissä, vastaan kysymyksiin sukuni sairaushistoriasta. Käynneillä keskustellaan luovuttamisen motiiveista ja sen mahdollisesti herättämistä tunteista. Voisin vetää munasoluni pois pöydältä, jos niitä ei olisi ehditty käyttää.

Minulle kerrotaan myös, että täysi-ikäiseksi tultuaan lahjasolusta syntyneet lapset saavat halutessaan luovuttajan tiedot selville. Toisin sanoen parinkymmenen vuoden päästä munasolustani alkunsa saanut saattaa ottaa minuun yhteyttä vaikka Norjasta.

Minulla ei kuitenkaan ole oikeuksia tai velvoitteita mahdollisesti syntyviin lapsiin. Se sopii hyvin.

Lopulta käteeni jäävät terveen paperit ja tieto siitä, ettei mikään estä luovuttamista.

 

Minulla ei kuitenkaan ole oikeuksia tai velvoitteita mahdollisesti syntyviin lapsiin.

 

MIKSI YHÄ harvempi suomalainen haluaa lapsia? Sitä Heini Maksimainen selvitti teoksessaan Vauvattomuusbuumi – Kun lopetimme lisääntymästä (2019). Hän haastatteli teokseen niin vapaaehtoisesti lapsettomia kuin lapsihaaveissaan pettyneitä. Yksi yleisimmistä syistä vapaaehtoisesti lapsettoman elämän valintaan oli oma vapaus. Se voi tarkoittaa mahdollisuutta suunnitella elämäänsä mielensä mukaan tai vaikka pienemmillä tuloilla elämistä.

Lisääntymishaluja voi vähentää Väestöntutkimuslaitoksen johtajan ja tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan myös epävarmuus. Rotkirchin vuonna 2021 valtioneuvostolle tekemän selvityksen mukaan Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin ihmiset itse toivovat. Lastensaantia siirretään tai siitä luovutaan, koska ajatellaan, ettei lapselle pystytä tarjoamaan riittävää kasvuympäristöä.

Naisten hedelmällisyys on huipussaan 18–25-vuotiaana, jonka jälkeen se laskee. Iän myötä munasolujen määrä vähenee ja laatu heikkenee. 35-vuotiaista naisista 12 prosenttia tulee raskaaksi kuukautiskierron aikana. Nelikymppisenäkin lapsia voi vielä saada omilla soluilla, mutta prosentit pienenevät. Miehillä sperman laatu on parhaimmillaan alle 35-vuotiaina, mutta ylärajaa on vaikeampi määrittää.

Hedelmällisyytensä aikarajaa on kuitenkin vaikea ennustaa. Siksi muun muassa gynekologit kannustavat lasten hankintaan mieluummin nyt kuin myöhään. Suomessa ensisynnyttäjien ikä on korkea verrattuna muihin Pohjoismaihin. Moni nuori vanhemmuudesta haaveileva kuitenkin saattaa alle kolmikymppisenä ajatella, ettei taloudellinen tilanne ole riittävä. Esimerkiksi useimmiten ihannelapsiluvukseen nollan ilmoittaneet olivat vähän koulutettuja, pienituloisia ja työttömiä.

Kenties potentiaalisia vanhempia voisi olla paljon enemmänkin, jos he saisivat riittävää tukea.

 

 

TOISAALTA kaikki lapsettomat eivät itse valitse lapsettomuutta. Monelle lapset ovat pitkäaikainen haave, joka ei toteudu.

Syitä voi olla useita: sopivaa kumppania ei ole tai taustalla on biologinen este. Esimerkiksi naisilla munasarjojen leikkaus endometrioosin tai kasvaimen takia voi johtaa munasarjatoiminnan hiipumiseen ennenaikaisesti.

Tai sitten lasta ei vaan kuulu. Noin 15 prosentilla pareista raskaus ei ole alkanut toivotusti vuoden yrittämisen jälkeen. Suurinta osaa heistä voisi auttaa hedelmöityshoidolla.

Aiemmin Suomessa munasoluja pystyi luovuttamaan vain yksityisellä puolella, mutta tilanne muuttui vuonna 2019 hoitojen laajentuessa myös julkiselle puolelle. Nykyään myös itselliset naiset ja naisparit sekä pienituloiset ovat oikeutettuja hoitoihin.

Jonot eivät ole kuitenkaan lyhentyneet. Hoitotarve on suuri ja luovuttajista jatkuva pula.

Luovutusprosessiini kuuluu parin viikon mittainen itsensä piikittämisjakso. Ruiskutan alavatsaani munasolujen kasvua edistävää ainetta. Lisäksi on kaksi muuta pistettävää lääkettä, jotta munasolut irtoavat oikeaan aikaan. Selviän muutamalla kyyneleellä ja mustelmalla.

Prosessi huipentuu punktioon, jossa munasolut kerätään neulalla. Aluksi jännittää, mutta kun radiosta soi hyväntuulisia kappaleita ja hoitaja lisää tarvittaessa kipulääkettä, tilanne on lähes miellyttävä.

Toimenpiteen jälkeen pääsen lepäämään. Selaan vieraskirjaa, jossa munasoluja luovuttaneet ja vastaanottaneet kertovat kokemuksistaan. Pelkoa, iloa, liikutusta, onnea.

Mietin, millaista olisi olla samassa huoneessa hedelmöityshoidon läpikäyneen kanssa. Kun oma jännitykseni on ohi, toisilla se vasta alkaa.

Hymyilevä vauva bussin mainoksessa muistuttaa, että voin luovuttaa toisenkin kerran. Silloin joku pääsee yhä suuremmalla todennäköisyydellä vanhemmaksi.

Minä puolestani jätän sen väliin, koska tahdon. Kaikki voittavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.