Ei hakutuloksia.

Teksti Jenni Suutari & Konsta Tarnanen Kuvat Lotta Tuominen

Kommentti: Korkeakoulupolitiikkaa ei pidä tehdä aluepoliittisin ehdoin

Vuoden alussa valmistunut esiselvitys puolsi alueellista opintolainahyvityskokeilua. Ehdotettu malli on kuitenkin ongelmallinen monin tavoin, kirjoittavat Jenni Suutari ja Konsta Tarnanen.

ALUEELLISTA opintolainahyvityskokeilua koskeva esiselvitys julkaistiin torstaina 27. tammikuuta 2022. Siinä puollettiin lainahyvityskokeilun käynnistämistä.

Perusteluina oli etenkin myönteiset kokemukset Norjasta sekä se, että alueellisen opintolainahyvityksen vaikutukset eivät ole etukäteen tiedossa, ja siksi kokeilu on ainoa tapa saada selville hyvityksen teho.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman selvityksen laati Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimivan alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia.

Lainahyvityksen tavoite on vastata harvaan asuttujen alueiden työvoimapulaan.

Esityksellä on pitkät juuret. Jo vuonna 2019, silloisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) kaudella valtioneuvoston asettama harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä (Hama) ehdotti lainahyvitysmallia, jonka mukaan harvaan asutun maaseudun alueelle töihin muuttavat saavat opintolainaansa anteeksi 2 600 euroa vuosittain. Hyvityksen edellytys oli asuminen ja riittävä työskentely tietyn kunnan alueella.

Sen jälkeen asiaa on ehdotettu uudelleen keväällä 2021, ja nyt vuoden 2022 alussa. OKM tiedotti arvioivansa tuoreen selvityksen pohjalta kokeilun valmistelun käynnistämisen edellytyksiä.

 

ÄKKISELTÄÄN voisi luulla, että OKM:n sijaan kyse oli työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä. Kyse on nimittäin puhtaasta aluepolitiikasta.

Lainahyvityksen julkilausuttu tavoite on vastata harvaan asuttujen alueiden työvoimapulaan. Esimerkiksi lääkäri tai lastentarhanopettaja voisi saada lainojaan anteeksi muuttamalla alan työvoimapulaa kärsivälle alueelle.

Opintotuessa, johon sisältyvät opintoraha ja -lainan valtiontakaus, on kuitenkin kyse eri asiasta. Tuki on opiskelijan sosiaaliturva eli perustoimeentulo, jolla opiskelija rahoittaa elämisensä opintojen aikana.

Maailman tulisi olla valmistuvalle opiskelijalle avoin. Opintotukijärjestelmän kytkeminen aluepolitiikkaan kuitenkin monimutkaistaisi asiaa ja asettaisi valmistuneet eriarvoiseen asemaan. Tukijärjestelmän ei tule painostaa tekemään valintoja, jotka eivät välttämättä ole vastavalmistuneen mielestä itselleen parhaita.

Osa saattaisi joutua vasten tahtoaan muuttamaan syrjäseudulle saadakseen helpotusta velkataakkaansa, joka on lainapainotteisessa opintotukijärjestelmässä usein painava. Pahimmassa tapauksessa vastavalmistuneet opiskelijat joutuisivat valitsemaan urakehityksen tai unelmien kannalta epäsuotuisan työn. Lisäksi eri aloilla on erilaiset työllistymismahdollisuudet harvaan asutuilla alueilla.

 

NYKY-YHTEISKUNNASSA vastavalmistuneet opiskelijat ovat lukuisten haasteiden edessä. He astuvat aiempaa epävarmempaan työelämään entistä uupuneempina putkitutkintoihin tähtäävästä korkeakoulujärjestelmästä, jossa opiskelijan toimeentulo on tiukkaa.

Nykyinen pääministeripuolue SDP lupasi eduskuntavaalikampanjassaan tehdä koulutuksen kunnianpalautuksen. Aluepolitiikan ja koulutuspolitiikan sekoittaminen ei kuitenkaan ole tapa, jolla tämä toteutuu. Se sijaan kunnia voidaan palauttaa nostamalla korkeakoulujen perusrahoitusta vastaamaan kasvaneita velvoitteita sekä joustavoittamalla tutkintojen välisiä siirtymiä.

Täysimittaisen alueellisen opintolainahyvityskokeilun hintalapuksi on arvioitu jopa noin 15 miljoonaa euroa. Vaikka summa on opiskelijoiden etuuksien kokonaisbudjetin kannalta pieni, tulisi rahat käyttää opiskelijoiden laaja-alaisempaan tukemiseen opintojen aikana, jotta työmarkkinoille astuva vastavalmistunut on varustettu parhain mahdollisin taidoin tulevaisuuden koitoksia varten.

Huoli maaseudun työvoimapulasta on toki aito.

Onneksi aluepolitiikan työkalupakki on suuri. Alueellisen opintolainahyvityskokeilun esiselvityksen mukaan opiskelijoiden näkökulmasta maaseudun merkittävimmät vetovoimatekijät ovat koulutusta vastaava työ ja toiveita vastaava palkka, joista molemmat ovat oivallisia ja alueellisesti päätettävissä olevia aluepolitiikan keinoja.

Mutta korkeakoulupolitiikkaa ja opintososiaalisia asioita tähän työkalupakkiin ei pidä sotkea.

 

Jenni Suutari

Konsta Tarnanen

Kirjoittajat ovat Jyväskylän yliopiston opiskelija-aktiiveja.

Lisäys 7.2.2022 klo 10.52: Kirjoittajat ovat Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen 2022 jäseniä. Kommentti ei edusta JYYn hallituksen kantaa, vaan se on kirjoitettu yksityishenkilöinä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.