“Skeida keskellä Etelä-Pohjanmaata” julisti valtatie 19:n varrella Nurmoon tervetulleeksi toivottanut mainostaulu vuorokauden verran toistakymmentä vuotta sitten.
Lehdissä kirjoiteltiin “imagonnakertajasta”, jota todellisuudessa tulisi tituleerata imagonrakentajaksi, sillä tämän “töhrijän” tekemästä tulmungista Nurmooo kolomella oolla muistetaan ikuisesti internetin kuvapalstoilla.
Nurmossa uho on suosittu keino kehittyä ihmisenä, mikä käynee luonnostaan puukkojunkkarien perillisiltä.
Son pohojalaasta rehellisyyttä, notta ku mainostehtaalijat palkatahan maalaalemahan lupauksia jostaki perkeleen “keitahasta”, nii sen joku päässilimäänen mäläkki viimeestelöö vaikka ripahuksella hesan murretta, jotta totuus tuloo juluki.
Kuvitelkaa tuo aakialla laakialla kannut kolisten hiippaillut Lakeuksien Banksy, joka latojen varjoissa saattoi aiemmin lähinnä painista, pesäpallosta, peltoaukeoista ja mieliumpioista tunnetun pitäjän valtakunnalliseen maineeseen katutaiteen keinoin. Veto valkoista ja toinen vihreää. Ristus!
Epäilemättä Seinäjoen kaltaisen suurkaupungin välitön läheisyys turmeli körttiläistä yhtenäisyyttä harjoittavan maalaisyhteisön jälkikasvua, jonka parista erilainen nuoruus oli kitkettävä.
Asennetta kuvastaa tuolloisen kunnanjohtaja Maunulan sekä mainostaulun suunnitelleen AD Tuurin lehdessä esittämät toivomukset taiteilijan “nenän krassaamisesta” ja “lyömisestä halolla päähän”.
Nurmossa uho on suosittu keino kehittyä ihmisenä, mikä käynee luonnostaan puukkojunkkarien perillisiltä.
Sukupolvi toisensa perään tuotantoeläinten hyväksikäytöstä elantonsa riipivät atrialaiset mennä porskuttavat konformismin topatulla polulla Herran enkelten johdattamana kohti keskustalaista unelmaa.
Poikkeuksellisen vahvasti kotiseutuylpeitten kuntalaisten vastustaman liitoksen myötä abauttiarallaa tusinan tuhatta pelloilla ränkivää peränurmolaista ja juoruista hupinsa repivää esikaupunkilaista käännytettiin seinäjokisiksi vuonna 2009.
Seutukunnaksi konvertoitu perheidylli on kieltämättä menettänyt perähien tuoksuista karismaansa, muodostuen ikään kuin Seinäjoen Vantaaksi. Ei pahalla vantaalaiset.
Kuntaliitos oli Nurmon loppu kuitenkin vain paperilla. Sukupolvi toisensa perään tuotantoeläinten hyväksikäytöstä elantonsa riipivät atrialaiset mennä porskuttavat konformismin topatulla polulla Herran enkelten johdattamana kohti keskustalaista unelmaa.
Vaikka ilkivaltaa ei ole saatu loppumaan, se kohdistetaan nyt nurmolaisen kasvatuksen näkökulmasta oikein, sillä viime vuoden heinäkuussa Seinäjoen kaupungin rajakylttiin ilmestyi päälle spraymaalattu “Nurmo” sekä penis.