Kun Jyväskylässä opiskeleva Pauliina Kääriäinen istui iltaa ystävänsä Justiina Toivakan kanssa baarissa, puhe kääntyi naisten yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen, murhiin. Molemmat olivat kuunnelleet paljon rikoksista kertovia englanninkielisiä podcasteja, ja he pohtivat, miksi Suomessa ei ole vastaavaa.

Syntyi Suomen ensimmäinen true crime -podcast Huorapuutarha, jonka ensimmäinen jakso näki päivänvalon joulukuussa 2016.

“Emme ajatelleet, että siitä tulisi mitenkään hirveän iso juttu tai että sitä kuuntelisi kauhean moni. Mentiin fiiliksellä, että tehdään kolme jaksoa ja meidän kaverit ehkä kuuntelevat ne”, Kääriäinen naurahtaa.

Ensimmäisestä jaksosta on kulunut kolme vuotta. Nyt jaksoja on jo viitisenkymmentä ja yhteistyötä RadioPlayta pyörittämän Bauer Median kanssa on takana vuosi. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, sillä sarja loppuu, kun Kääriäinen lähtee ensi vuoden alussa vaihtoon.

“Olen sarjan loppumisesta varovaisen innoissani, tulee aikaa uusille mahdollisille projekteille. Olen huolehtinut joskus vähän liikaakin, mitä esimerkiksi Jodelissa podcastista puhutaan, ja nyt sen voi lopettaa. Varmasti sarjaa tulee kuitenkin vielä ikävä kun kiva harrastus jää pois”, Kääriäinen sanoo.

 

True crime -podcastien suosio on nostanut päätään etenkin nuorten naisten keskuudessa viime vuosina. Huorapuutarhan jalanjäljissä suomalaisiakin sarjoja on tullut runsaasti lisää.

Kääriäinen arvelee, että suosioon liittyy monia seikkoja. Suuri osa henkirikoksen uhreista on nuoria naisia, mutta tämä ei ole ainoa syy. Huorapuutarha käsittelee myös naisia ja tyttöjä, jotka murhaavat.

“Kun lapsena luettiin kauhutarinoita tai kerrottiin kummitustarinoita, niin true crime voi myös olla siitä seuraava vaihe, kun Bloody Mary ei enää pelota”, hän lisää.

Toinen seikka, mikä podcasteissa ainakin Kääriäistä kiehtoo, on niiden välittömyys. Hänen mielestään podcasteissa on parasta se, että voi tuntea kuuntelevansa kaveriporukan juttuja omien toimien lomassa.

Hän kuunteleekin podcasteja usein esimerkiksi meikkaamisen tai siivoamisen lomassa.

 

Välittömyys ja hauskanpito välittyy myös Huorapuutarhan jaksoissa. Vaikka aiheet ovat vakavia, Kääriäinen ja Toivakka haluavat pitää keskustelun luonnollisena.

Molemmat valitsevat jokaiseen jaksoon yhden tapauksen, mutta sitä ei kerrota toiselle etukäteen.

“Joskus on jännittänyt, että mitä jos toisella onkin sama juttu kuin itsellä, mutta niin ei ole vielä käynyt”, Kääriäinen sanoo.

“Minä käsikirjoitan oman osuuteni aika tarkkaan, koska se helpottaa puhumista enemmän kuin vaikkapa pelkät ranskalaiset viivat. Mutta kun ei tiedä etukäteen mistä toinen tulee puhumaan, niin aiheen yhteinen puiminen on täysin spontaania”, hän lisää.

Tätä Huorapuutarha parhaimmillaan on: hyvin rakennettu kahvipöytäkeskustelu, jota ei ehkä ihan jokaisessa kaveripiirissä uskaltaisi käydä.

 

Huorapuutarha-podcast on kuunneltavissa RadioPlayssa ja Spotifyssa.