Suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti arvostettu ahkeruutta ja luterilaista työmoraalia. Suorittaminen ja sen ihannointi on sisäänrakennettu meidän kulttuuriimme, sillä laiskuutta suurempaa syntiä ei taida ollakaan. Siitä kertoo esimerkiksi se, että usein opiskelijoista ja työttömistä puhutaan juuri laiskuusdiskurssin kautta.

Enää ei edes riitä pelkkä suorittaminen, vaan pitää ylisuorittaa. Kaikki varmasti osaavat nimetä lähipiiristään yhden supersuorittajan. Hänen kalenterinsa on aina täynnä, ja hän tykkää ”humblebraggailla” siitä, kuinka ainoa vapaa hetki on perjantaina kello 12–12.15.

Supersuorittaja tekee 100 opintopistettä vuodessa, käy töissä opintojen ohella, on mukana ainejärjestönsä toiminnassa ja kuntoilee viisi kertaa viikossa. Hän valittaa kiireestään, mutta suostuu kuitenkin ottamaan taas lisää tekemistä. Spontaanit iltakävelyt ja avautumiset tuopin ääressä pitää varata hänen kalenteristaan viikkoja etukäteen.

Suorittamisella on kuitenkin kääntöpuolensa. Se uuvuttaa.

Opinnot ja niistä aiheutuva stressi tuleekin herkästi uniin. Hyvä unenlaatu olisi tärkeää, sillä unen aikana tapahtuu suurin osa palautumisesta.

Tässä lehdessä kerromme, että tilastojen mukaan opiskelijoiden sairauslomien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut merkittävästi (s. 8). Juttu sisältää sekä hyviä että huonoja uutisia: Tutkimusten mukaan opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, mikä näkyy myös sairauslomatilastoissa. Toisaalta kasvu ei johdu pelkästään siitä, että opiskelijat voisivat entistä huonommin, vaan siitä, että apua uskalletaan hakea herkemmin.

Uupumus ja työelämän paineet ovat olleet runsaasti esillä mediassa viime aikoina. Helsingin Sanomien (24.9.) haastattelemien aivotutkijoiden mukaan työelämä on ajatunut aivot turruttavaksi silpuksi, mikä ajaa kolmikymppiset työkyvyttömyyteen. Yle (26.9.) puolestaan kertoi, että puolet työikäisistä ei palaudu arjessa riittävästi, mikä johtaa uupumukseen.

Sama pätee opiskelijoihin. Työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt, mutta opiskelun ja vapaa-ajan raja on aina ollut häilyvä. Akateeminen vapaus tarkoittaa, että opiskelija saa pitkälti itse päättää aikatauluistaan. Opinnot ja niistä aiheutuva stressi tuleekin herkästi uniin. Hyvä unenlaatu olisi tärkeää, sillä unen aikana tapahtuu suurin osa palautumisesta.

Palautuminen unohtuu herkästi, kun työ ei ole fyysisesti kuormittavaa. Aivot tarvitsevat kuitenkin toimiakseen kunnolla lepoa siinä missä kehokin.

Pitkässä juoksussa pieni hengähdystauko voi osoittautua paljon tuottoisammaksi kuin väkisin suorittaminen.

Elämää ei tarvitse suorittaa, ja tutkimusten mukaan ajoittainen laiskottelu tekee hyvää luovuudelle.

Totuus on, että aina voisi tehdä jotain tuottavampaa, tärkeämpää ja järkevämpää, mutta jos välillä ei ota aikaa itselleen, lepää ja ole tekemättä mitään, huomaa pian palaneensa loppuun. Totaalisesta uupumuksesta onkin sitten jo vaikeampi ponnistella ylös.

Joskus on siis hyvä ottaa hetki helppoa – katsoa Netflixiä tai leipoa luumupiirakkaa – vaikka pitäisi tehdä ”oikeita asioita”. Pitkässä juoksussa pieni hengähdystauko voi osoittautua paljon tuottoisammaksi kuin väkisin suorittaminen.